Laiskan kaalikääryleet eli kaalipata

Tunnustan, etten ole tarpeeksi usein ahkera (kuka muka on…). Helposti tehtävistä ruoista tulee usein lempiruokiani 🙂 Tämäkin melkein käden käänteessä tehtävä ruoka maistuu minusta erinomaiselta.

Näin syksyä kohti mentäessä nautin suomalaisista tuoreista kasviksista. Niitä valmistamalla saa kodinkin tuoksumaan hyvältä.

Kaalipata
Ainekset (8-10 hlöä):
1-3 kg valkokaali (keräkaali)
400-600 jauhelihaa (tai muuta soveltuvaa lihaa)
4 tomaattia
1 sipuli
4 valkosipulin kynttä
Suolaa, pippuria
Yrttejä maustamiseen

Valmistus:
Pilko sipulit. Kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä paksupohjaisessa kattilassa. Leikkaa kaali sopiviksi suikaleiksi ja lohko tomaatit. Lisää kattilaan kaali ja tomaatit, kiehuta keskilämmöllä välillä sekoittaen kunnes kaali alkaa pehmetä (n. 10-20 min). Lisää joukkoon liha, kiehuta välillä sekoittaen kunnes liha on kypsää. Sekoita joukkoon mausteet.

Vinkkejä:
Padasta tulee kuivempaa, kun käytät jauhelihan sijasta suikaloitua kokolihaa. Voit myös lisätä pataan juureksia.

Ruoka umpilisäkkeen poiston jälkeen

Minulta poistettiin umpilisäke muutama viikko sitten. Yritin etsiä tietoa siitä, miten leikkauksessa olleet ovat toipuneet, mutten löytänyt paljonkaan. Yksi harvoista oli tämä Marinadin vanha kirjoitus. Käsittääkseni umpilisäkkeen poistosta ei lääketieteellisessä mielessä pitäisi seurata isompia ongelmia sen jälkeen kun kivut ovat poissa ja liikkuminen normaalia. Minulle tehty leikkaus sujui ongelmitta, joten jälkitulehduksiakaan ei pitäisi tulla. Jouduin kuitenkin toteamaan, että tuollainenkin suoliston ”ronkkiminen” voi vaikuttaa elämään paljonkin.

Tällä hetkellä vaikutta siltä, että joudun muuttamaan ruokavaliotani melko radikaalisti. Olen jo pidempään suosinut runsasproteiinista ruokavaliota, mutta se ei tällä hetkellä onnistu. En pysty syömään juuri mitään, missä on paljon proteiineja (ajatuskin kananmunista tai rasvaisesta lihasta kuvottaa). Leikkauksen jälkeisinä päivinä mikään ruoka ei maistunut, nyt sentään hiilihydraatit menevät alas. Painokin on noussut pari kiloa, koska en ole osannut arvioida hiilihydraattien määrää oikein.

Viime viikon aikan olen kokeillut, pystyisinkö elämään lähes pelkillä hedelmillä. Närästystä on ollut, tietysti, mutta muuten olo on ollut hyvä ja ruoka maistunut. Yritän kuitenkin hiljalleen lisätä proteiinien määrää ruoassa. Voi silti olla, että karppaukseni on tästä lähtien historiaa 😉

Tuttavapiirissäni on eräs elämäänsä todella tyytyväinen vegaani, joka vain hedelmiä syömällä on saavuttanut huippukunnon ja myös pysyy erinomaisessa kunnossa. Toivon, että hedelmädieetti osoittautuu hedelmälliseksi myös minulle 😉

Pesusavien vertailua

Olen testannut muutamaan erilaista savea kehon ja hiusten pesussa. Sattumalta on käynyt niin, että ensimmäisenä käyttöön ottamani gasul (ghassoul) -savi on lopulta osoittautunut minulle käytössä parhaaksi.

Savi sopii hyvin esimerkiksi herkän tai atooppisen ihon sekä allergioiden hoitoon. Käyttö on yksinkertaista: sopiva määrä kuivattua savijauhetta sekoitetaan pieneen määrään lämmintä vettä (veden määrä riippuu saven käyttötarkoituksesta) ja  annetaan turvota muutama minuutti ennen käyttöä. Hiusten pesua varten kannattaa tehdä juokseva sekoitus, esimerksi kasvonaamiota varteen taas paksumpi. Savea voi myös sekoittaa muiden hoitavien aineiden (kuten yrttien) kanssa tai lisätä shampooseen tai hiustenhoitoaineeseen. Hiustenhoitovinkkejä voit katsoa esimerkiksi täältä (engl).

Pesen savella pääasiassa hiuksia, mutta myös kehoa, koska ”savimähnää” tulee helposti tehtyä vähän liikaa ja käytän hiustenpesusta ylijääneen osan kehon pesuun. Savi on vähentänyt ihon kuivumista, kesäisin rasvailen ajoittain enää sääriä. Talvisin pesen toisinaan kehon erikseen savi-vesi-öljyseoksella, jotta iho ei olisi niin kuiva.

Kampaajani käyttää hiustehoidossa italialaisen Argitalin tuotteita ja suositteli kokeilemaan niitä. Nettikaupasta tilaamani vihreä savi, jonka pitäisi sopia rasvaisille hiuksille, ei kuitenkaan ole osoittautunut toiveideni mukaiseksi. Hinta oli noin puolet siitä mitä yleensä olen maksanut Logonan gasul-savesta, mutta vihreä savi jättää gasul-savesta poiketen hiuksiini ikävän rasvaisen kalvon, vaikka käyttäisin sitä pesussa kuinka paljon.

Kokeilin lisäksi Safeasin normaalille ja rasvaiselle iholle suositeltua laavasavea (myös gasul) hiustenpesussa. Laavasavi sai hiukseni silkinhienoiksi – ja täysin päätä myöten. Ei siis paras mahdollinen, koska hiukset leijailivat kampauksesta huolimatta miten sattuu 😉 Laavasavi taitaa olla liian hoitavaa – sopii kuitenkin hyvin käytettäväksi ajoittain tai sekoitettuna muuhun saveen.

Mietin tätä kirjoittaessani, että enää ei tunnu yhtään oudolta ottaa shampoopullon sijasta pesuaineeksi savijauhetta muovipussiin tai -rasiaan. Eikä epäilys siitä, puhdistakoo savi todella, putkahda edes mieleen. Muissa ihmisissä savenkäyttöni sen sijaan herättää edelleen ajoittain kummastusta 😀

Vähätärkkelyksinen dieetti, osa 2

Uusi dieetti kesti kaksi päivää.

Kolmantena päivänä jouduin syömään rasvaisen kalan sijasta kukkakaaligratiinia ja kotiin päästyä sorruin tietysti ruisleipään, koska oli niiiiin kova nälkä. Jouduin taas kerran toteamaan, että tarvitsen paljon harjoitusta, jos todellakin haluan sivuuttaa tietyt mieliteot…

Päätin siinä samalla lopettaa myös vuoropäiväpaaston, ajattelin, että menee samaan konkurssiin 😉 Käyn kuitenkin jatkossa muutaman kerran viikossa kuntosalilla päivittäisen kävelyn ja pyöräilyn lisäksi. Kunhan saliharjoittelu tulee tavaksi ja olen tottunut ateriarytmin muutokseen, voin miettiä, mitä seuraavaksi.

Vähätärkkelyksinen ruokavalio

Kokeilen, häviääkö toisinaan melkoinen hiilihydraattien- ja makeanhimoni vähentämällä tärkkelystä. Olen saanut vähennettyä makean syömistä paaston avulla, mutta mieliteot ovat kaikkea muuta kuin kadonneet. Välillä suunnittelen epäterveesti kaupassa, että ”tuota on otettava varmasti tarpeeksi, että jää vielä ylikin ja varalle seuraavaa kertaa varten, eihän sitä koskaan tiedä, milloin mielihalu iskee”. Tuosta ajattelusta haluan eroon nyt kun itsehillintää on tullut lisää.

Yritän aluksi yhdistää vähätärkkelyksisen ruoan ja vuoropäiväpaaston, vähentäen hiljalleen paastopäiviä. Paastoni rytmin on muututtava, koska olen aloittamassa pitkän tauon jälkeen kuntosaliharjoittelun. Todennäköisesti pidän jatkossakin viikossa päivän tai kaksi paastopäivinä, mutta niinä päivinä tuskin jaksan käydä kuntosalilla.

Elimistölle sopimattomasta syömisestä aiheutuva paha olo on saatava edelleen parempaan hallintaan, koska jos olen huonovointinen, en halua kuntoilla. Jos taas olo on kevyt ja energinen, tulee paljon helpommin lähdettyä pois mukavuusalueelta 🙂 Kotona joudun epäilemättä taistelemaan mielihalujani vastaan päivittäin, koska puolisoni syö ihan liikaa helposti ja nopeasti ruoaksi valmistettavia (tärkkelyspitoisia) ruokia ja pitkälle jalostettuja elintarvikkeita…

Yritän kuitenkin pitää oman linjani, kuten tähänkin asti. Jospa tällä kertaa ensimmäinen viikko olisi se vaikein (vuoropäiväpaastossa ei ollut) 🙂

Jätän siis ruokavaliosta jatkossa pois runsaasti tärkkelystä sisältävät ruoat, mm
– viljat
– palkokasvit, maissin
– paljon tärkkelystä sisältävät juurekset ja vihannekset
– osan hedelmistä

Tärkkelyksen vähentäminen suositellaan tehtäväksi vähitellen, mutta koska olen syönyt nopeita hiilihydraatteja rajoittaen jo pidemmän aikaa, minusta ei ole tarvetta vähentää hiljalleen. Peruna ja leipä eivät ole kuuluneet ruokavalioon juuri lainkaan pitkään aikaan. Hedelmiäkin olen syönyt hyvin rajoitetusti. Uskoisin kuitenkin, että vaikken olekaan syönyt paljon valkoista sokeria viime vuosina, kaiken sokerin jättäminen pois tulee olemaan vaikein asia tärkkelyksen vähentämisessä. Makea on niin pitkään toiminut lohduttajanani, että kriisi voi tulla 😉

Mutta rohkeat syövät hitaat, joten eikun eteenpäin!

 

Vuoropäiväpaasto vkot 6-8

Kolmen viime viikon aikana tein hieman syömiskokeiluja ja samalla myös uusia havaintoja. Olen jo kauan ollut tunnesyöjä ja paasto tuntuu tasapainottaneen tunne-elämää. Kun ruokaan ei voi turvautua paastopäivinä, olen oppinut itsestäni uutta. Samalla olen muuttunut entistäkin aurinkoisemmaksi ja nauravaisemmaksi 🙂 Epäilemättä tähän vaikuttaa myös olon on keventyminen painon laskun takia.

Mutta ei kaikki ole vain iloa ja hyvää oloa ollut. Toiset paastopäivät ovat todella vaikeita, nälkä vaivaa koko ajan ja syöminen on mielessä. Olenkin joinain paastopäivinä ylittänyt 500 kilokalorin rajan parillakin sadalla – tarkoitukseni kun ei kuitenkaan ole kiduttaa itseäni. Joskus palelin paastopäivinä koko päivän, vaikken todellakaan yleensä palele herkästi. Toisinaan taas motivaatio paastota oli vain nollassa. Joinain päivinä tekee myös todella paljon mieli höttöhiilareita. Olen myös astunut vaa’alle sekä paastopäivien jälkeisinä että normaalisyömisen päivien jälkeisinä aamuina. Painoa on pudonnut 6-7 kiloa, tulos riippuen punnitusajankohdasta. En siis saanut näillä kolmella viimeisellä viikolla pudotettua kiloa viikossa. Senttejä on kadonnut vain vähän strategisista paikoista.

Paastoaminen (kuten kai myös nopeasti imeytyvien hiilihydraattien välttäminen) on kuitenkin saanut aikaan sen, ettei alkoholia tee lainkaan mieli. En ole tähänkään asti juonut paljon ja pitkiä ”kuivia” kausia on ollut, muttei tätä ennen siksi, ettei se jääkaapissa oleva viinipullo vaan houkuttele. Ettei vaan tule mieleen kaataa sieltä edes sitä yhtä lasillista.

Olin alunperin ajatellut kokeilla paastoamista kahdeksan viikkoa. Jatkan kuitenkin paastoa tästä eteenpäinkin, koska nyt joka päivä normaalisti syömisestä olo muuttuu ikävän raskaaksi. Totesin sen, kun pidin viime viikolla kolme peräkkäistä normaalipäivää. Pyrin myös syömään entistä terveellisemmin normaalipäivinä. Olen tämän paston ajan saanut päivisin valmiin lounaan joko koulussa tai töissä ja se tilanne muuttuu kesäksi. Odotan mielenkiinnolla mitä paastoni jatkossa tapahtuu eli pystynkö pitämään edelleen saman linjan kuin tähän asti.

Karitevoi ihonhoidossa

Tammikuussa tekemäni ihovoide on lopussa. Voide alkoi viimeisten viikkojen aikana haista oudolta – ilmeisesti seoksessa mukana ollut vesi sai voiteen pilaantumaan. Samaa reseptiä en siis käytä jatkossa. Voide oli myös iholleni hieman liian kevyttä talven kylmyydessä, joten jouduin käyttämään lisäksi kookosöljyä. Allergiseen ihoreaktioon tekemäni voide kuitenkin toimi, se poisti kutinan ja punoituksen.

Viikko sitten kokeilin tehdä karitevoista ihovoidetta. Karitevoi on kotoisin Afrikasta, jossa sitä on käytetty eri tavoilla vuosisatoja ellei tuhansia. Voista voi lukea lisää esimerkiksi Kemikaalicocktail-blogista. Karite- tai sheavoita (molempia nimityksiä käytetään suomessa) ei voi käyttää voiteena käsittelemättä sitä ensin, koska voi on huoneenlämmössä kovaa. Käsittely on kuitenkin hyvin yksinkertainen ja helppo tehdä. Voiteeseen ei myöskään tarvitse mitään muita ainesosia kuin voita, jos ei halua voiteeseen tuoksua.

Ihovoide sheavoista

Ainekset:
250-750 g sheavoita
(aromaattista öljyä, esim ruusu tai sitruuna)

Valmistus:
Pidä koko valmistuksen huoli siitä, ettei voin joukkoon pääse vettä. Veden sekoittaminen voihin saa sen pilaantumaan nopeasti. Kuumenna karitevoita paksupohjaisessa kattilassa matalalla lämmöllä (itse napsautin lieden levyn kolmoselle) ja anna sulaa hetki.

Soseuta mahdolliset kokkareet eli sekoita tasaiseksi sauvasekoittimella. Sopivan lämpöinen massa on kellertävää, läpinäkyvä on liian kuumaa.

Kuohkeuta massa tehosekoittimella (käsinkin voi toki sekoittaa, kestää vain kauemmin). Jos voi roiskuu sekoittaessa eikä vaahtoudu, se on todennäköisesti liian kuumaa. Laita siinä tapauksessa kattila viileään, kunnes koostumus on kiinteämpi. Voi vaahtoutuu samalla tavalla kuin lehmänmaidostakin tehty voi: väri muuttuu vaaleammaksi ja määrä tuntuu lisääntyvän. Sekoita voita sähkövatkaimella noin 10 minuuttia tai kunnes väri on muuttunut vaaleaksi (luonnonvalkoiseksi), lisää halutessasi sopiva määrä aromaattista öljyä (10-50 tippaa), kaada sitten voi sopiviin astioihin.

Itse käytin astioina vanhoja sillipurkkeja, mutta jos haluat kantaa voita mukana laukussa, kannattaa valita pienemmät ja kevyemmät säilytysastiat.

Kokemuksia käytöstä:
Iholle levittäessä voi on kovaa, koska säilytän sitä jääkaapissa. Lämmitän voita kämmenellä, sen jälkeen levitys onnistuu. Kokeilin sulattaa voita myös mikrossa, mutta mikrossa voi ei muutu pehmeäksi, ainoastaan juoksevaksi. Voi sopii kuivalle iholle – ihoni ei hilseile enää juuri lainkaan, vaikka levitän sitä vain iltaisin. Yleensä iho tuntuu kiristävältä voin levityksen jälkeen, vaikka kädellä kokeillessa iholla on edelleen ohut liukas kerros. Ehkä voi ei kosteuta ihoani tarpeeksi? Rasvaisen tunnun häviäminen iholta voin levittämisen jälkeen voi kestää puolikin tuntia ja sinä aikana voi leviää tietysti helposti myös vaatteisiin. Sekoitin joukkoon liian vähän sitruunantuoksua (20 tippaa puoleen kiloon voita), eikä voihin jäänyt tuoksua. Jatkan voin käyttöä vielä muutaman viikon, katsotaan tapahtuuko iholla vielä muutoksia.

Ihon hoito virtsalla

Kaikkeahan pitää kokeilla, joten kokeilin oman aamuvirtsani käyttöä säärien ja käsivarsien ihonhoidossa. Ajatus tuntui ennen kokeilun aloittamista oudolta ja aiheutti kuplintaa vatsanpohjassa, joten ei muuta kuin rajoja ylittämään…

Virtsallahan voisi esimerkiksi puhdistaa ihossa olevia haavoja tai värjätä turkiksia. Koska puhtaassa (puhtaasti otetussa ja säilytetyssä) virtsassa on vain niitä aineita, joita keho tuottaa, sen ei pitäisi vahingoittaa kehoa millään tavalla (paitsi tietysti liikaa käytettynä, mikä pätee mihin tahansa asiaan…). Voihan omalla syljelläänkin antaa ensiapua pienille avohaavoille – sylki tyrehdyttää vuodon nopeammin ja samalla haava puhdistuu.

Virtsan sisältämää ureaa käytetään kaupallisissa kosmetiikkatuotteissa (esim käsivoiteissa), koska se pehmentää ihoa. Edellisen linkin tekstissä kerrotaan, että urea kosteuttaa ja ohentaa paksuuntunutta ihoa, mutta voi ärsyttää ohuella iholla. Netissä on viime vuosina keskusteltu myös urean (virtsan) käytöstä aknen hoidossa. Toisilla virtsa käsittääkseni on toiminutkin siinä tehtävässä. Ideana on, että aamuvirtsaa otetaan puhtaasti (sama tekniikka kuin lääkärissä virtsanäytettä antaessa) purkkiin, jota säilytetään jääkaapissa ja pyyhitään esim. vanulapun avulla kasvoja virtsalla aamuin illoin normaalin puhdistuksen jälkeen.

Monien mielestä ajatus virtsan levittämisestä iholle on ällöttävä – virtsan ajatellaan olevan jätettä, joka haiseekin pahalta, siitä halutaan vain eroon. Toisaalta, levitettiinhän aiemmin eläintenkin virtsaa ja lantaa pelloille, jotta saataisiin parempi sato. Ei sekään hyvältä haissut…

Kokeiluni virtsan parissa kesti vain kaksi päivää, koska minusta ihoni haisi virtsalta sen jälkeen, kun olin levittänyt sitä iholle, antanut olla iholla hetken ja huuhdellut pois. Pahempiakin hajuja on, mutta ei ole mukava viettää päiväänsä vienossa virtsan hajussa – huolimatta siitä, ettei hajua kukaan muu huomannut kuin minä itse. Toisekseen, ihoni hilseili pahasti ne kaksi päivää, vaikka olikin selvästi tavallista joustavampi. Virtsakokeilun aikana en laittanut iholle mitään muuta, koska halusin nähdä, mitä tapahtuu pelkkää virtsaa käyttämällä. Ajattelinkin kokeilla, toimisiko virtsa sekoitettuna tuoksuvaan kookosöljyyn. Kookos ehkä peittäisi epämiellyttävän hajun. Uskoisin joka tapauksessa käyttäväni ihon hoidossa jatkossakin mieluiten suolaa, oliiviöljyä ja kookosöljyä.

Ja täytyypä todeta, ettei puolisoni olisi ilahtunut virtsapurkista jääkaapissa, joten suoritin kokeiluni hänen poissaollessaan. Eikä virtsapurkki jääkaapissa minullekaan ihan noin vain sivuutettava asia ollut. Ei myöskään se, että keräsin virtsaa ihan tarkoituksella ja tiettyjä periaatteita noudattaen, tietäen, että olin tekemässä sillä ihan henk koht ihmiskoetta, enkä ollut keräämässä näytettä lääketieteen tarkoituksiin.

Vuoropäiväpaasto, vko 5

Tänään alkoi jo kuudes viikko. Olen ollut todella väsynyt (muutama tavallista rankempi päivä takana) ja paastopäivän pitäminen tänään on ollut työn takana. Illalla en ole jaksanut touhuta normaaliin tapaan, ja jos ajatukset eivät ole koko ajan keskittyneet johonkin – väsyneenähän ne eivät ole – huomaan olevani todella nälkäinen. En pystynyt eilen syömään (ei vain maistunut) normaalisti tarvitsemaani määrää ja se tuntuu tänään.

Olin alunperin odottanut, että kunhan totun rytmiin, paastopäivien pitäminen on helpompaa. Näyttää kuitenkin olevan niin, ettei etukäteen voi tietää kuinka helppoa tai vaikeaa vähemmän syöminen minäkin päivänä on. Välillä paastopäivät sujuvat ilman oikeastaan mitään erityisiä tuntemuksia, välillä taas nälkä vaivaa kovasti. Ehkä hormonit (kuukautiskierto) vaikuttavat näin paljon näläntunteeseen?

Olen paastopäivinä pitänyt 400 kcal tiukkana rajana. Uskoisin, että paaston alussa olin lähempänä 500 kcal, nyt kun ajattelen syömisiäni. Laskin kyllä kaloreita alusta asti, kuten teen edelleen. Ja paino on pudonnut samaa tahtia joka viikko, kilon viikossa. Senttejä on kadonnut erityisesti vyötäröltä, minkä huomaan myös vaatteista 🙂

Liikuntarytmiä en ole juurikaan muuttanut, koska harrastan vain lyhyitä voimailutreenejä (korkeintaan puoli tuntia). Joka päivä jaksan hyvin kävellä muutaman kilometrin sauvojen kanssa tai ilman. Pyöräilykään ei tunnu rasittavan liikaa paastopäivinä, kunhan pysyn kohtuudessa. Tuskin kuitenkaan jaksaisin paastopäivänä rankkaa liikuntaa. En usko kovan treenin sopivankaan niukkaproteiiniseen paastopäivään, vaikka sen jaksaisinkin.

Ajoittaisista nälän tunteista huolimatta olen tyytyväinen olon keventymiseen. Osittain on kyse harhasta – en jaksaisi juosta kaupungin toiselle laidalle, vaikka kävellessä tuntuukin siltä, että jaksaisin… 😉 Kevyt olo saa kuitenkin myös mielialan korkealle.

Tomaattikastikkeessa keitetty jauheliha

Opiskelujen päälle ei tee mieli kokata kahta tuntia. Siksi päädyinkin muutama päivä sitten taas jauhelihaan. Onneksi muistin, että minulla on esihistorialliselta ajalta (kun internetiä ei ollut) tallella ainakin yksi vähän erilainen resepti. Lähdettä en enää muista. Kuvia ei ole, koska ruoka katosi valmistamisen jälkeen niin nopeasti kattilasta… Lisään kuvat kunhan teen tätä seuraavan kerran.

Ainekset: (6-10 hengelle)
600 g jauhelihaa
6 isoa tomaattia tai 500 g tomaattimurskaa
2 isoa sipulia
2-4 valkosipulinkynttä
Mausteita: yrttejä, pippuria, suolaa
2-4 rkl tomaattipyrettä tai ketsuppia
Vettä

Valmistus:
1. Kastike. Leikkaa sipulit ja valkosipuli pieniksi paloiksi, kuullota öljyssä paksupohjaisessa kattilassa. Lisää juokkoon kuutioidut tomaatit tai tomaattisose. Anna kiehua keskilämmöllä 20-30 minuuttia, kunnes kastike on paksua ja tomaatinpalat hajonneet. Lisää 2-5 dl vettä (myöhemmin lisättävästä lihasta irtoaa lihan laadusta riippuen kastikkeeseen ainakin jonkin verran nestettä, joten älä lisää liikaa vettä) ja mausteet.

2. Jauheliha. Sekoita jauhelihan joukkoon suolaa, pippuria ja tuoreita yrttejä oman maun mukaan.

3. Yhdistäminen. Muotoile jauhelihasta tiiviitä palloja tai pötköjä. Sekoita ne varovasti tomaattikastikkeen joukkoon. Lisää tarvittaessa vettä. Anna kastikkeen kiehua n. 20 minuuttia.

4. Vinkki. Ruokaan saa eksoottisempaa vivahdetta lisäämällä tomaattikastikkeen joukkoon inkivääriä, kuminaa, korianteria ja / tai kanelia. Nauti kastike kypsennettyjen vihannesten, pastan tai leivän kanssa.

Vuoropäiväpaasto, vko 4

Tällä viikolla söin aiempaa enemmän makeaa. Epäilen sen johtuneen siitä, että olin jo alkanut uskoa, että paasto sujuu jatkossa helposti, koska olin pystynyt jättämään herkkuja koskematta pöydälle paastopäivinä. Tottumuksen voima on suuri, ja joskus huonoista tavoista (tai riippuvuuksista) on todella vaikea päästä eroon…

Eilen oli ensimmäistä kertaa vuosikausiin päivä, jolloin ei tehnyt mieli syödä. Ruokahalua ei ollut, vaikka oli nälkä. Söin kuitenkin ja suunnittelin, että jos samat tuntemuksen jatkuvat, noudatan niitä. Tänään en sitten olekaan syönyt juuri mitään (korkeintaan 100 kcal). Tällainen on minulle todella poikkeuksellista – tavallisesti ruoka maistuu minulle mihin tahansa aikaan päivästä, missä tahansa.

Aiemmilla viikoilla olen toisina päivinä tuntenut oloni hieman turvonneeksi (niin vähän etten ole edes maininnut asiasta), mutta nyt huomaan olon keventyneen, koska turvotuksen tunne on kadonnut. Tänään tuntui siltä, että jaksaisin juosta toiselle puolelle kaupunkia. Siis silloin kun en juossut – enhän minä oikeasti siihen pystyisi 🙂 Juoksin kuitenkin portaita ylös muutaman kerroksen ja hämmästykseni se tuntui hyvältä.

Päätä särkee, koska olen syönyt niin vähän. Täytynee käytä jääkaapilla, vaikkei ruokahalua olekaan.

Vuoropäiväpaasto, vko 3

Kolmannella paastoviikolla oli välillä nälkä ja kiusaus paastopäivinä syödä enemmän kuin olisi kannattavaa (paaston kannalta). Pidin kuitenkin pintani 🙂 Toisaalta normaalisyömisen päivinä oli kevyt olo ja mietin, että vuoropäiväpaastoamalla voisi helposti saada käsityksen siitä, mitä tarkoittaa ’sopiva annos’. Niinä päivinä, joina saa syödä tavalliseen tapaan, ei pysty syömään kerralla isoa annosta. Annoskoko siis pienenee, halusi tai ei. Paaston jälkeen voisi edelleen pysytellä samankokoisissa (=pienemmissä) annoksissa.

Huomasin myös, että koska kiusaus syödä paastopäivinä kalorirajoitusta enemmän voi olla suuri, vuoropäiväpaasto ei sovi syömishäiriöisille. Paastoaminen, vaikkei olisikaan täysin syömättä, voisi helposti johtaa syömishäiriökierteeseen. Luin tästä asiasta kyllä etukäteen, mutta nyt olen muodostanut asiasta myös oman mielipiteeni.

Kirjoitin aiemmin siitä, että iltapäivällä alkaa tehdä mieli suolaista. Kokeilin lisätä lounassalaattiin suolaa, ja sehän ratkaisi asian. Nyt kahvitauolla riittää se, että juon jotain. Illalla syön taas kasviksia, joihin lisään hieman suolaa. Huomasin myös sen, etten paastopäivinä halua kuluttaa paljon aikaa syömiseen. Päädyinkin kokeilemaan (ensimmäistä kertaa ikinä) dieettipatukoita. Hienoiseksi yllätyksekseni patukat toimivat oikein hyvin. Söin puolikkaan (100 kcal) patukan aamulla yhdessä reilun vesiannoksen kanssa ja vasta vähän ennen lounasta tunsin itseni nälkäiseksi. Luulen, että jatkossa syön silti aamuisin kananmunan, ihan jo patukoiden hinnan takia.

Seuraavalla kerralla kirjoitan siitä, onko vuorokausirytmin muuttuminen (palasin työharjoittelusta koulun penkille) vaikuttanut paastoamiseen.

Vuoropäiväpaasto, viikko 2, osa 2

Toiselle viikolle vuoropäiväpaaston aloittamisen jälkeen osui pääsiäinen. Söimme kotona pääsiäisaterian sunnuntaina, joka olisi ollut paastopäivä. Pääsiäisen aikana pidin tämän takia kaksi peräkkäistä normaalipäivää, niitä ennen ja niiden jälkeen paastopäivän. Päätin, ettei kahden peräkkäisen normalisyömisen päivän pitäminen tule tavaksi, mutten myöskään aio olla jatkossakaan täysin ehdoton päivien vuorottelusta. Mielenterveys voi paremmin, kun ei pingota liikaa 🙂

Huomasin tietysti myös, kuinka paljon kevyempi olo on, kun joka toinen päivä oikeasti on paastopäivä. Huomasin selvän eron toisena peräkkäisenä normaalipäivänä, olo oli raskas (vaikka söinkin pääsiäisaterialla erittäin kohtuullisesti).

Toisen viikon aikana euforinen olo on tasoittunut edelleen. Olo on kevyt sekä paastopäivinä että normaalisyömisen päivinä. Päänsärky ei vaivannut kuin yhtenä päivänä (josta kirjoitin aiemmin).

Olen huomannut, että syön normaalipäivinä suunnilleen saman verran kuin aiemmin joka päivä. Paastopäivät saavat aikaan sen, etten pysty syömään enempää voimatta pahoin. Tärkeä huomio on myös se, että paastopäivinä minun on huolehdittava suolansaannista. Hikoilen paljon, joten tarvitsen myös keskimääräistä enemmän suolaa. Lisään kolmannella viikolla lounaaseen suolaa, katsotaan parantuuko tasapaino.

Vuoropäiväpaasto, vko 2, osa 1

Toinen viikko alkoi ei niin mukavissa merkeissä, päätä särki koko päivän. Epäilen tosin sen johtuneen siitä, että aamulla töihin mennessä aurinko vilkutteli puiden takaa koko matkan – en siedä juuri yhtään välkkyviä valoja.

Ensimmäisen viikon paastopäivien leijuvan kevyt olo on onneksi muuttunut vähemmän leijuvaksi. Enää ei tunnu siltä, että olen lähdössä lentoon 😉 Kahtena ensimmäisenä paastopäivänä tuntui kuin aika kuluisi tavallista nopeammin ja itsekin toimisi pikavauhtia. Nyt päivät sujuvat normaalivauhtia, vaikka askel tuntuukin paastopäivinä edelleen kevyemmältä.

Lounaaksi syömäni salaatti vie hyvin nälän, mutta huomaan, että iltapäivän aterian ajoitus on paastopäivinä tarkempi kuin normaalipäivinä. Ateriavälini ei saa olla liian pitkä, tai tulee paha olo. Myös kahvitauolla olen syönyt jotain kevyttä. Hedelmä olisi periaatteessa hyvä välipala, mutta epäilen myös omenoita liian makeiksi, koska sitruunavesi toimii päänsäryn poissa pitäjänä selvästi omenoita paremmin. Kotiin päästyä tekee mieli suolaista, joten kenties pitäisi kokeilla suolaista palaa myös kahvitauolla.

Vinkkejä otan mielelläni vastaan 🙂

Vuoropäiväpaasto

Aloitin vuoropäiväpaaston (kutsutaan myös ADF:ksi: Alternate Day Fasting) kokeilumielessä viikko sitten. Vuoropäiväpaaston ideana on rajoittaa kalorimäärää joka toinen päivä, joka toinen päivä syödä normaalisti. Syömättömiä päiviä ei siis ole, vaikka ’paastosta’ onkin kyse. Naisilla kalorirajoitus on paastopäivinä 400-500 kilokaloria, miehillä vastaavasti 500-600. Ainakin BBC on tehnyt paastoamisesta ja kalorinrajoittamisesta kiinnostavan dokumentin (tuli TV:stä viime viikolla).

Paasto- ja normaalisyömisen päivien vuorottelun on todettu parantavan veriarvoja myös normaalipainoisilla ja auttavan ylipainoisia myös pudottamaan painoa. Tehokkaimmin veri- ja muut arvot tietysti paranevat, jos pitää kalorimäärän alhaalla joka päivä, mutta minulla ei sellaiseen ole tahdonvoimaa… Tiukkaa paastoamista ei myöskään yleensä kannata aloittaa keskustelematta ensin lääkärin kanssa.

Vuoropäiväpaastotessani syön paastopäivinä vähintään kolme kertaa, koska migreeni alkaa vaivata, jos ruokailujen välillä kuluu yli kuusi tuntia. Niinä päivinä syön aamiaiseksi kananmunan tai jotain muuta proteiinipitoista, päivän mittaan pääasiassa salaattia ja muita kasviksia. Iltapäivän aikana juon verensokeritason ylläpitämiseksi myös itse tekemääni sitruuna-yrttijuomaa. Mehu- tai vesipaasto ei sovi minulle migreenitaipumuksen vuoksi, kalorien rajoittaminen sen sijaan ei onneksi ole aiheuttanut juurikaan päänsärkyoireita.

Ei-paastopäivinä syön normaalisti ja sitä, mitä tekee mieli. Vältän vehnäjauhoja ja valkoista sokeria, mutten kuitenkaan pidä liian tiukkaa linjaa – sitä vartenhan ovat paastopäivät. 😉

Ensisijainen paastoamiseni tarkoitus on pudottaa painoa. Mittailen myös itseäni mittanauhalla strategista paikoista.Tähän astiset tulokset ovat olleet toivottavia, paino on pudonnut noin kilon ja vyötärönympärys pienentynyt. Kerron täällä jatkossa mahdollisista muutoksista kehossa ja yleisessä hyvinvoinissa. Tarkoitukseni on vuoropäiväpaastota kaksi kuukautta, siis viikolle 20 (19.5.2013) asti.

Samankaltaisesta syömisrytmin muutosprojektista kerrotaan myös Varpu Tavin blogissa. Erona on vain se, että paastopäiviä on viikossa vähemmän: kaksi paastopäivää ja viisi ”normipäivää” eli 5/2 -paasto.