Kurpitsa ja broileri

Täältä saa myskikurpitsoita ihan normikaupasta, joten kokeilin niitä ensimmäistä kertaa. En pidä säilötystä kurpitsasta, mutta ajattelin, että tämä pehmeän makuiseksi väitetty ”kitaranmuotoinen” kurpitsa voisi olla hyvää. Ja olihan se.

Näitä kurpitsoita ei välttämättä tarvitse kuoria ennen kypsennystä, kunhan vain huuhtoo kurpitsan hyvin. Vain kurpitsan tyven voi halutessaan poistaa – se saattaa maistua puiselta.

Tutkiskelin hieman myös kurpitsan ravintoarvoja. Wikipedian mukaan myskikurpitsassa on hiilihydraatteja 11,69 g sadassa grammassa. Kuitua kurpitsan pitäisi sisältää kohtuullisesti, kuten myös joitain hivenaineita ja vitamiineja (tiedot linkissä edellä). Fineli taas kertoo omat tarinansa kurpitsasta yleensä.

Tein kokeilun vuoksi kurpitsasta sekä uunivuokaa että keittoa.

Kurpitsa-broilerivuoka
1-2 myskikurpitsaa
4 broilerin koipi-reisipalaa
1 keltasipuli
1 valkosipulinkynsi
2 chiliä (tuoretta tai kuivattua)
Timjamia, basilikaa (tuoretta)
4 neilikkaa
Kanelitanko
Suolaa, pippuria
1 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä
Viinietikkaa

Valmistus:
Leikkaa broilerin koipi- ja reisipalat nivelen kohdalta poikki. Mausta suolalla ja pippurilla. Pese kurpitsa(t) ja valuta kuivaksi. Pilko kurpitsa ja sipulit sopiviksi paloiksi. Voitele vuoka oliiviöljyllä. Sekoita kurpitsa ja sipulit vuoassa öljyn kanssa. Suolaa ja pippuroi broilerinpalat ja laita vihannesten sekaan vuokaan. Lisää mausteet. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 30 min. Valuta viinietikka broilerin ja vihannesten päälle. Valele paistoliemellä 10 min välein kunnes ruoka on kypsää, eli vielä 30-45 minuuttia.

Kurpitsakeitto
0,5-1 myskikurpitsaa
0,5-1 keltasipuli
1 valkosipulinkynsi
2 tuoretta tai 1 kuivattu chili
vaahterasiirappia
vettä tai kasvislientä
suolaa, pippuria
kermaa, maitoa tai creme fraichea

Valmistus:
Pese ja valuta kurpitsa kuivaksi. Leikkaa kurpitsa ja sipulit paloiksi ja laita pannulle tai kattilaan. Lisää vettä tai kasvislientä niin, että kasvikset pääsevät kiehumaan kypsiksi. Keitä, kunnes kurpitsapalaset muuttuvat tummemmiksi ja pehmenevät. Mausta, jäähdytä hieman (esimerkiksi vesihauteessa) ja soseuta. Soseuttamisen jälkeen lisää tulisuuden taittamiseksi esimerkiksi creme fraichea.

Italialainen perussalaatti

Kävin matkalla Roomassa viikonloppuna. Italialaiset rakastavat ruokaansa ja maataan, kuten vaatteitaankin… Minulla on Italiasta kotoisin oleva ystävä, joka on opettanut minua laittamaan ruokaa ja syömään eri tavalla kuin ennen.

Ruoanlaitto on nimittäin vähintään yhtä tärkeää kuin syöminen. Ja materiaalien valinnalla ruoasta saa joko maukasta tai vähemmän maukasta. Ruoan laittamisesta voi oppia pitämään – vaikka ennen olisi inhonnut koko hommaa. Ruoan tekemistä voi pitää taiteena, kuten niin moni on väittänyt minua ennen… Ei toki tarvitse maalata tauluja tai kirjoittaa kirjoja ollakseen taiteilija.

Voi olla kolmen lapsen yksinhuoltaja tai uraputkessa oleva työntekijä.

Erinomaisen salaatin voi tehdä yksinkertaisesti – kuten usein, maustamisessa sen taika. Se taika on tässä tapauksessa balsamico, joka ei Italiassa ole viinipohjaista, kuten muissa euroopan maissa kaupoissa normaalisti myytävä balsamico, vaan rypälemehupohjaista. Tarkista siis pullosta ainesosat – aitoa balsamicoa pitäisi Suomestakin löytyä (merkinnällä ”tradizionale”).

Ainekset:
Tomaattia
Mozzarellaa
Tuoretta basilikaa
Balsamicoa
Oliiviöjyä

Valmistus:
Huuhtele tomaatit ja leikkaa 0,5-1 cm viipaleiksi (saman paksuisiksi). Leikkaa mozzarella yhtä paksuiksi viipaleiksi. Laita lautaselle vuoroin tomaatti- ja mozzarellaviipaleita. Lisää päälle muutama basilikanlehti. Ennen tarjoilua kaada päälle hieman balsamicoa ja oliiviöljyä.

Kreikkalaistyyppinen pääruokasalaatti

Uusi Musta haastaa tekemään ruokaa punajuuresta. Olen jo jonkin aikaa halunnut tehdä jotain kreikkalaistyylistä, joten tartuin haasteeseen. Täällä viinit ovat halpoja, joten päädyin seuraavanlaiseen reseptiin. Muokkasin reseptiä hieman täältä löytämästäni ohjeesta. Tällä reseptillä saa neljälle pääruokasalaatin.

Punajuuri-rukola-fetasalaatti

Tarvikkeet

Punajuuret:
1 kg (pieniä) punajuuria
1 l punaviiniä
15 cl (puna)viinietikkaa
1 kpl tähtianis tai minttua, inkivääriä, muskottipähkinää, vaahterasiirappia
2 rkl pippuria

Vinaigrette:
1 rkl sinappia
1 rkl hunajaa
3 rkl viinietikkaa
75 ml kylmäpuristettua oliiviöljyä
2 tl jauhettua kardemummaa
pippuria, suolaa

Salaatti:
300 g rukolaa
3 rkl pähkinöitä (esim cashew)
1 punasipuli

Valmistusohjeet

Punajuuret: Huuhtele punajuuret ja laita kattilaan. Kaada päälle punaviini. Lisää tähtianis tai muut mausteet ja pippuri. Keitä kypsiksi noin 45 minuuttia – keittoaika riippuu punajuurien koosta.

Vinaigrette: Sekoita sinappi, hunaja ja viinietikka kulhossa. Sekoita joukkoon kardemumma. Lisää öljy vähitellen voimakkaasti vispilällä sekoittaen. Lisää vielä hieman pippuria ja suolaa.

Salaatti: Paahda pähkinät grillissä tai pannulla varovasti, etteivät pala. Huuhtele ja valuta salaatti. Leikkaa punasipuli ohuiksi puolirenkaiksi.

Viimeistely:
Ennen punajuurien leikkaamista laita puisen leikkuulaudan suojaksi voi- tai leivinpaperi värjääntymisen estämiseksi. Halutessasi käytä myös käsineitä, koska punajuuret (varsinkin yhdistettynä punaviiniin) värjäävät helposti. Kuori ja paloittele hieman jäähtyneet punajuuret. Leikkaa tarvittaessa fetajuusto kuutioiksi ja jaa 100 gramman annoksiin. Jauha pähkinät huhmaressa karkeaksi jauheeksi.
Asettele neljälle lautaselle salaatinlehtiä, niiden päälle punajuurilohkoja. Ripottele päälle sipulia ja lisää fetakuutiot. Lisää vielä pähkinärouhe ja valuta salaatin päälle lopuksi vinaigrettea.

Lisää vielä vinaigrette valmiin salaatin päälle

—–

Pidin kovasti salaatista. Se oli myös päivän ainoa isompi ateriani, ja riitti sellaisenaan. En pidä säilötyistä punajuurista, joten olin hieman epäilevällä kannalla tuosta etikan lisäämisestä keitinliemeen. Se kuitenkin sopi punajuuriin, kun ne söi salaattikokonaisuuden kanssa. Siltikin, jos ja kun teen tätä ruokaa uudelleen, vähennän etikan määrää ja laitan hieman enemmän vaahterasiirappia – siis jos en edelleenkään saa käsiini tähtianiksia. Punajuuret ovat luonnostaan hieman makeita, mutta etikka saa ne muuttumaan happamiksi… Ja minusta myös kastikkeen (vinaigretten) etikkamäärää voisi vähentää. Tosin voihan olla, että punaviinietikalla (kuten alkuperäisessä ohjeessa) tehtynä ruoka olisi maistunut erilaiselta. Itse käytin omenaviinietikkaa, koska pidän siitä 🙂

Ja jos katsoo tarkemmin kuvaa, huomaa, että käytin itse asiassa kahta salaattilaatua. En vain muista, mikä tuo toinen salaatti on nimeltään. En löytänyt sitä netistä ja pakkaus on mennyt roskiin… Kerrohan ihmeessä, jos tiedät.

Oreganoöljykokeiluni

alkoi pari viikkoa sitten, ennen lomaa (jonka takia kirjoittamisessa oli tauko). Suuhuni tuli tulehdus, joita on ollut ennenkin, muttei niin pahaa. Ja päänahka kutisee ja rasvoittuu. Näitä olen hoitanut ja hoidan oreganoöljyllä, luonnon antibiootilla.

Epäilen suutulehduksen aiheuttajaksi sientä, jota jokaisen ihmisen elimistössä on luonnostaan. Toisilla se vaan innostuu kasvamaan liikaa, esimerkiksi liian hiilihydraatin syönnin takia, kuten minulla. Vaikka olen vähentänyt ruokavaliostani radikaalisti hiilihydraatteja, siltikään hiivan kasvu ei ilmeisesti ole vielä hallinnassa.

Kahdessa viikossa sain kipeät paikat kielestä katoamaan oreganoöljyn päivittäisellä käytöllä. Aine tosiaan toimii. Tosin sitä ei kannata laittaa suuhunsa sellaisenaan, vaan sekoittaa johonkin, esimerkiksi pieneen tilkkaan ruokaöljyä. Se polttelee kuin vahva mauste – onhan valmistusaineina 31% oreganoöljyä ja 69% alkoholia. Todella, alkoholia, ja silti kutsutaan öljyksi. Valmistetta saa myös oikeasti öljynä sekä kapseleina.

Siis kaksi tai kolme tippaa oreganoöljyä ja teelusikallinen kylmäpuristettua ruokaöljyä. Sekoitetaan ja purskutellaan kuin suuvettä. Sillä lähtee varmasti ientulehdus… Minä käytin öljysekoitusta kuten suuvettä, hampaiden pesun jälkeen illalla. Suuvedestä poiketen tosin nielin öljysekoituksen. Suuhun jäi polttava tunne vajaaksi puoleksi tunniksi, vaikutus kuitenkin kesti uskoakseni pidempään. Aamulla suussa ei ollut töhnäistä tunnetta, kuten tavallisesti.

Oreganoöljyä saa luontaistuotekaupoista eteeristen öljyjen hyllystä. Kannattaa tietysti tutustua etukäteen mahdollisiin haittoihin – öljy muun muassa saattaa estää raudan imeytymistä.

Tänään päätin tehdä kutisevaan päänahkaani sekoituksen oliivi- ja oreganoöljystä. Tein tutkimustyötä netissä ja totesin, että seborrooista ekseemaa ja atooppista ekseemaa hoidetaan usein samalla tavalla. Yksi päähoitomuoto on kortisoni, käytössä on myös muun muassa salisyylihappo-perusvoidesekoituksia. Koska hilseshampoot eivät ole kutinaan auttaneet, ehkä oreganoöljy sitten. Minulla ei ole todettu kumpaakaan edellämainituista ekseemoista, mutta alkaa yhä enemmän epäilyttää, että kyse voisi olla jommasta kummasta.

Oraganoöljyllä (kuten muillakin yrttiöljyillä) on todettu olevan bakteereja tuhoavia vaikutuksia ihan laajemmassakin mielessä. Sillä voi siis parantaa myös flunssaa ja kaikenlaisia infektioita. Harmi kyllä mausteoregano valmistetaan eri lajikkeesta, joten sillä ei samaa vaikutusta ole…

Kaksi viikkoa

olen jo käyttänyt oliiviöljy-suolanaamiota. Olen huomannut paljon positiivisia vaikutuksia 🙂

Varo, ettei mene suuhun tai silmiin - maistuu pahalta, kirvelee silmissä. Ei valu, kunhan ei laita liikaa öljyä

Minulla on kasvoissa pintakuiva rasvainen iho, joka on yleensä epäpuhdas ja karstainen, jos en kuori ihoa kevyesti aamuin illoin. Naamio auttoi näissä kaikissa ongelmissa – mihin eivät ole pystynyt mitkään kokeilemani tuotteet tähän asti yhtä lyhyessä ajassa.

Pintakuivuus helpotti, rasvaisuus (ihon kiilto) väheni, karstasta eli kuolleesta ihosolukosta katosi suurin osa. Myös tulehtuneet ihohuokoset paranivat muutamassa päivässä.

Ensimmäisenä iltana opin naamion käytöstä muutaman asian:
1. Ihoni punoitti niistä kohdista, joista se oli kuivin – joihin siis tarvittiin eniten kosteutta.
2. Naamio maistui pahalta…
3. Suolakiteet eivät liukene öljyyn, joten naamio toimii tarvittaessa myös kuorintanaamiona.
4. Öljyä on hieman hankala saada pesun jälkeen pois silmäripsistä – toisaalta, saanpa tuuheat ripset samalla 🙂
5. Vaikka kasvoissa olisi pahasti tulehtuneita kohtia, naamiossa oleva suola ei kirvele, koska se on sekoittunut öljyyn.

Sekoita öljy ja suola ja naamio on valmis käyttöön

Muuta oleellista:
6. Mitä viileämmällä vedellä naamion huuhtoo pois, sitä enemmän öljyä jää iholle. Muutaman päivän käytön jälkeen totesin, että minulle on paras haalea vesi. Silloin öljyä jää sen verran, että iho ei tunnu kireältä pesun jälkeen.
7. Ei tuntunut hyvältä käyttää naamiota viikkoa joka päivä. Neljänä päivänä peräkkäin käytin, sitten joka toinen tai kolmas päivä, sen mukaan mitä iho tuntui tarvitsevan. Oliiviöljyn ei pitäisi tukkia ihohuokosia, mutta minusta vaikutti siltä, että jos naamiota käyttää liian monta päivää peräkkäin, niin voi silti käydä.

Naamio kannattaa tehdä leveäreunaisessa astiassa, jotta sen levittäminen kasvoille on helpompaa

8. Naamion lisäksi jatkoin muuta kasvojen ihonhoitoa kuten tavallista. Kuorin kasvot kevyesti aamulla ja niinä iltoina joina en käyttänyt naamiota. Minulla on jo pitkään ollut apteekin perusvoide kosteusvoiteena.
Naamion käytön aloittamisen jälkeen olen etsinyt uutta kasvovettä, joka ei olisi niin vahvaa kuin nykyiset käytössäni olevat tehokkaasti puhdistavat ongelmaihon hoitoon tarkoitetut kasvovedet. En tarvitse enää niin voimakasta puhdistusta.

Tämän naamion käyttökokeilu jää pysyväksi 🙂

Puhdistava ja kosteuttava naamio

Laitoin eilen illalla kasvoilleni ensimmäistä kertaa oliiviöljy-suolanaamion. Tuntui hyvältä kasvoilla, maistui pahalta 🙂

Löysin alunperin ohjeen naamioon niinkin luotettavasta paikasta kuin Suomi24:sta… Mutta tehtyäni hieman lisää tutkimustyötä totesin, että on se kokeilemisen arvoinen. Kunhan aikaa kuluu jonkin verran, katsotaan, palautuuko kasvojeni ihon tasapaino ja häviävätkö epäpuhtaudet.

Naamion suolana voi käyttää joko meri– tai ruokasuolaa.

Suolaa käytetään yleisesti ihon ja kipujen hoidossa kylpylöissä ja muissa hoitopaikoissa. Suolakylvyissä ja-hieronnoissa käytetään merisuolaa, jolla on koostumuksensa takia hieman erilaisia vaikutuksia kuin ruokasuolalla. Tiedän omasta kokemuksesta, että merisuolakylvyllä tai -hauteella voi parantaa tulehduksia sormista tai varpaista.

Jos käytät ruokasuolaa, sen on hyvä olla nimenomaan jodioimatonta ruokasuolaa. Jodia tosin käytetään esimerkiksi Betadine -valmisteessa desinfiointiaineena, joten sen ei automaattisesti pitäisi olla pahasta, mutta en laittaisi iholleni pidmmäksi aikaa mitään desinfioivaa – vaikka ruokasuolassa onkin sitä hyvin vähän.

Oliiviöljy on perinteinen ihon ja hiustenkin hoitoöljy, jota Etelä-Euroopassa on käytetty ihon hoidossa jo kauan. Paras valinta ihonhoitoöljyksi on kylmäpuristettu öljy.

Suolanaamio:
1 rkl oliiviöljyä
2-3 tl suolaa

Sekoita keskenään ja hiero kasvoille. Anna vaikuttaa 5-10 min ja pese pois huolella.

Suola puhdistaa ihohuokoset ja oliiviöljy palauttaa ihan luonnollisen kosteuden. Kannattaa käyttää viikon ajan joka päivä, seuraavalla viikolla joka toinen päivä ja kolmannella viikolla 2-3 kertaa viikossa.