Pesusavien vertailua

Olen testannut muutamaan erilaista savea kehon ja hiusten pesussa. Sattumalta on käynyt niin, että ensimmäisenä käyttöön ottamani gasul (ghassoul) -savi on lopulta osoittautunut minulle käytössä parhaaksi.

Savi sopii hyvin esimerkiksi herkän tai atooppisen ihon sekä allergioiden hoitoon. Käyttö on yksinkertaista: sopiva määrä kuivattua savijauhetta sekoitetaan pieneen määrään lämmintä vettä (veden määrä riippuu saven käyttötarkoituksesta) ja  annetaan turvota muutama minuutti ennen käyttöä. Hiusten pesua varten kannattaa tehdä juokseva sekoitus, esimerksi kasvonaamiota varteen taas paksumpi. Savea voi myös sekoittaa muiden hoitavien aineiden (kuten yrttien) kanssa tai lisätä shampooseen tai hiustenhoitoaineeseen. Hiustenhoitovinkkejä voit katsoa esimerkiksi täältä (engl).

Pesen savella pääasiassa hiuksia, mutta myös kehoa, koska ”savimähnää” tulee helposti tehtyä vähän liikaa ja käytän hiustenpesusta ylijääneen osan kehon pesuun. Savi on vähentänyt ihon kuivumista, kesäisin rasvailen ajoittain enää sääriä. Talvisin pesen toisinaan kehon erikseen savi-vesi-öljyseoksella, jotta iho ei olisi niin kuiva.

Kampaajani käyttää hiustehoidossa italialaisen Argitalin tuotteita ja suositteli kokeilemaan niitä. Nettikaupasta tilaamani vihreä savi, jonka pitäisi sopia rasvaisille hiuksille, ei kuitenkaan ole osoittautunut toiveideni mukaiseksi. Hinta oli noin puolet siitä mitä yleensä olen maksanut Logonan gasul-savesta, mutta vihreä savi jättää gasul-savesta poiketen hiuksiini ikävän rasvaisen kalvon, vaikka käyttäisin sitä pesussa kuinka paljon.

Kokeilin lisäksi Safeasin normaalille ja rasvaiselle iholle suositeltua laavasavea (myös gasul) hiustenpesussa. Laavasavi sai hiukseni silkinhienoiksi – ja täysin päätä myöten. Ei siis paras mahdollinen, koska hiukset leijailivat kampauksesta huolimatta miten sattuu 😉 Laavasavi taitaa olla liian hoitavaa – sopii kuitenkin hyvin käytettäväksi ajoittain tai sekoitettuna muuhun saveen.

Mietin tätä kirjoittaessani, että enää ei tunnu yhtään oudolta ottaa shampoopullon sijasta pesuaineeksi savijauhetta muovipussiin tai -rasiaan. Eikä epäilys siitä, puhdistakoo savi todella, putkahda edes mieleen. Muissa ihmisissä savenkäyttöni sen sijaan herättää edelleen ajoittain kummastusta 😀

Itse tehty aloe vera -geeli

Jo pidempään olen halunnut tehdä aloe vera -geeliä. En vain löytänyt sopivaa kasvia kaupasta tätä ennen.

Sain vuosia sitten käsiini tuotetta, joka oli lähes puhdasta aloe vera -geeliä (vastaavaa tuotetta myydään kyllä edelleen). Käyttöohjeen mukaan sitä saattoi käyttää mitä erilaisimpiin tarkoituksiin: hampaiden pesuun, kurkkukivun hoitoon, deodoranttina sekä iho- ja muiden tulehdusten hoitoon. Tuote maistui pahalta, vaikka totesin sen auttavan flunssan hoidossa. Kaikkein tehokkain tuote oli ihon tulehdusten parantamisessa. Minulla oli usein haavoja käsissä, ja koska tein likaista työtä, haavat myös tulehtuivat. Ihoni on myös hyvin vaalea ja palaa herkästi. Aloe vera auttoi estämään tulehdukset ja paransi palaneen ihon ennätysajassa.

Lääkeaaloe löytyy myös Wikipediasta.

Tällä yksinkertaisella ohjeella aloe verasta tulee nestemäistä, koska aineksissa ei ole geeliyttävää ainesosaa. Sellaisen voit toki halutessasi lisätä.

Tarvikkeet:

Aloe vera -kasvi
E-vitamiinia
Viini- tai sitruunahappoa
Teho- tai sauvasekoitin

Valmistus:

1. Pese kädet hyvin, ettei aineksiin joudu turhia bakteereja.
2. Leikkaa kasvista iso lehti ja huuhtele se sekä anna kuivua huuhtelun jälkeen. Kuori terävällä veitsellä kuorta lehden kaarevalta puolelta (piikit alaspäin).
3. Kaavi lehden läpikuultava sisusta pois lusikalla. Ole tarkkana, ettet ota mukaan yhtään vihreää kuorta. Laita sisusta tehosekoittimeen tai sauvasekoittimen astiaan.
4. Lisää joukkoon E-vitamiini ja viini- tai sitruunahappo. E-vitamiinia yhden kapselin sisus ja viini- tai sitruunahappoa 1/4 tl puolta geelidesilitraa kohti.
5. Sekoita hyvin. Kaada syntynyt neste puhtaaseen (desinfioituun) lasipurkkiin.

Tuote säilyy jääkaapissa muutamia kuukausia.

Tämän kuvan neste syntyi kahdesta keskikokoisesta lehdestä.

Toinen resepti (englanniksi) ja hyviä kuvia täällä.

Luonnollinen rusketus ilman aurinkoa?

Tein Itsensä löytäminen -blogissa olleen ohjeen mukaan itseruskettavaa voidetta.

Ainekset:
150 g kookosöljyä
150 g kaakaovoita
2 dl hienoksi jauhettua pakurijauhetta

Valmistus:
Sulata rasvat vesihauteessa, lisää joukkoon pakuri. Anna hautua vesihauteessa 24-48 tuntia, sen jälkeen suodata pakurijauhe pois.

Itsensä löytäminen -blogissa on lisää aiheeseen liittyviä ideoita. Joukkoon voi sekoittaa toiveidensa mukaan myös muita aineksia tai muuttaa rasvojen suhdetta.

Pakurijauhetta jäi tuosta voiteesta yli, joten opettelenpa käyttämään sitä ruoka-aineena. Ennestään ei ollut tuttu tuote… Mutta pakuri vaikuttaa terveysvaikutuksiltaan hyvältä suomalaiselta lahottajalta 🙂

Voide toimii minulla myös aurinkovoiteena. Ihoni palaa herkästi muttei rusketu helposti, joten huomasin nopeasti, että voiteella on suojaavia vaikutuksia.

Alla kuvat yhden ja muutaman (viiden tai kuuden) voiteen levityskerran jälkeen – todisteeksi siitä, että voide todella muuttaa ihon sävyä hiljalleen (tosin ero näyttää tässä todellista suuremmalta erilaisten valaistusolosuhteiden takia).

–

–

–

–

–

–

–

 

Samalla kun ihon sävy muuttuu, saattaa muuttua myös lakanoiden tai vaatteiden sävy 😉 Kuudenkymmenen asteen pesussa sain kylläkin värin lähtemään kankaasta.

Toinen oleellinen asia on se, että voidesekoitus on lämmitettävä ennen joka käyttöä, koska rasvat erottuvat toisistaan ja kaakaovoi kovettuu. Itse lämmitin lasipurkissa olevaa voidetta lavuaarissa olevassa kuumassa vedessä suihkussa oloni ajan, että sain sen jälkeen levittää (nestemäistä) voidetta iholle.

Yrttikasvoveden käyttökokemuksia

Jouduin pitämään tauon kirjoittamisessa, koska muutimme Hollannista Suomeen. Olemme nyt turvallisesti kotomaan kamaralla ja tavaratkin on saatu jonkinlaiseen järjestykseen uudessa kodissa. Jatkan tästä jälleen säännöllisen epäsäännöllistä kirjoittamista 🙂

Kaksi kuukautta sitten tein kasvovettä etikasta ja yrteistä. Olen käyttänyt syntynyttä tiivistettä annostuksella 1 rkl tiivistettä 0,5 l:aan vettä joka päivä, aamuin illoin. Ensimmäisten kahden viikon aikana en huomannut muutoksia, mutta pidempään kasvovettä käytettyäni olen huomannut ihon pysyvän siistimpänä ja sileämpänä. Epäpuhtauksia on vähemmän ja iho rasvoittuu hitaammin. Couperosakin on vähentynyt – ei kylläkään täysin hävinnyt.

Yksi omituinen juttu kasvoveden käytössä tosin on. Kasvoveden joukkoon kertyy kummallista ainetta, kuin pumpulia. En tiedä johtuuko tämä siitä, että laitoin valmiiksi laimentamani kasvoveden paremman astian puutteessa muovipulloon vai siitä, että käyttämäni vesi oli epäpuhdasta ja säilöntäaineen puuttuessa koostumus muuttuu. Joku kemiaa taitava ehkä osaisi kertoa miten asia lienee…

Viikon päivät meni myös tottua tuotteen hajuun, joka on etikkainen ja yrttinen, kuten arvata saattaa. Nyt en enää hajua huomaakaan – enemmän häiritsevät keinotekoisesti tehdyt tuoksut, joita kasvovesissä yleensä on.

Yrttikasvovesi, osa 2

Kaksi viikkoa sitten laitoin lasipurkkiin yrttejä ja etikkaa. Seos seisoi komerossa kaikessa rauhassa eiliseen asti – eilen erotin yrtit ja etikan toisistaan.

Suodatin etikan yrteistä kahvinsuodattimen ja siivilän avulla. Kasvovesitiiviste on kauniin punaista, kuten kuvasta näkyy.

Sain aikaan vajaat kaksi desilitraa kasvovesitiivistettä. Aine haisee voimakkaasti etikkaiselta ja yrteiltä, mikä ei ole mitenkään yllättävää…

Tiiviste riittääkin pitkäksi aikaa. Kokeilen aluksi herkän ihon annostuksella 1 rkl / 0,5 l vettä.

Laimennettuna väri muuttui kellertäväksi. Haju on edelleen etikkainen, hieman makea tosin. Käytössä haju ei häirinnyt ollenkaan, minulla on ollut pahemmankin hajuisia kasvovesiä 🙂

 

 

Savea hiuksiin

Kävin taas paikallisessa luomukeskuksessa katsastamassa shampoohyllyjä. Etsin tervashampoota, mutta sellaista siellä ei ollut. Tilaamalla saisi. Löysin kuitenkin mineraalisavea, joten päätin kokeilla sitä.

Savea on yleisesti myytävänä kahta laatua: valkosavea eli kaoliinia ja mineraalisavea, joka kulkee yleisemmin nimellä Rhassoul. Valkosavi on tarkoitettu kuivalle ja atooppiselle iholle, mineraalisavi rasvaiselle ja psori-iholle. Savea saa veteen sekoitettavana jauheena ja käyttövalmiina sekoituksina.

Saven käytön etuina on pakkauksessa tulleen ohjeen mukaan hellävaraisuus ja ärsytyksen ja kutinan väheneminen. Savi ei pese liian voimakkaasti ja auttaa ongelmaihon hoidossa. Ja savella voi pestä myös hiukset, ei pelkästään hoitaa ihoa.

Eikun tuumasta toimeen. Valintani oli ilman muuta jauhemainen mineraalisavi. Pidän perusjutuista, ilman lisättyjä tuoksuja. Lisää vain vesi -periaatteella… 🙂

Saven käyttö, puolipitkien hiusten pesu:
1. Mittaa 3-6 rkl jauhetta kaksinkertaiseen määrään lämmintä vettä, anna turvota hetki (oikean määrän oppii vain kokeilemalla)
2. Levitä kasteltuihin hiuksiin, anna vaikuttaa hetki.
3. Lopun saven voi käyttää kasvojen pesuun – savella voi tehdä kevyen kuorinnan

Ei ollut vaikeaa. Enkä voi välttää kuvittelemasta lapsia pitämästä hauskaa peseytymällä savella. Heille se voisi olla päivän paras hetki – tulla puhtaaksi sotkemalla. Mikä ajatus…

Koska puhtaaksi sillä tuli. Korvat tosin on huuhdottava hyvin, ettei niihin jää savea. Ja jos iho on vähänkin kuivuuteen taipuvainen, lisäisin saven joukkoon öljyä, kuten ohjeessa lukee. Kasvojeni ihoa kiristi vähän pesun jäljiltä, pintakuiva kun on. Minulle paras olisi varmasti pestä hiukset öljyä lisäämättä ja iho hieman öljyä lisäten.

Savi tuoksuu minusta miellyttävästi maalta. Selkeästi erilainen tuoksu kuin suihkussa ollessa on tottunut tuotteelta odottamaan. Minulle tuli kotoinen ja hyvä olo siitä – mitä en ollut ollenkaan odottanut. Voin kuvitella peseytyväni putouksen alla jossain koskemattomassa luonnossa… (!) Pidän kovasti tästä tuotteesta. Lisäksi savi on taloudellinen valinta ainakin minulle: käytin kolme ruokalusikallista kilon jauhepaketista, joka täällä maksoi vajaat 20 euroa. Ja hiusten pesun ohella saa kasvohoidon 🙂 Savi nimittäin pesi pois myös meikkivoiteen ja puuterin ja jätti ihon pehmeäksi.

Oreganoöljykokeiluni

alkoi pari viikkoa sitten, ennen lomaa (jonka takia kirjoittamisessa oli tauko). Suuhuni tuli tulehdus, joita on ollut ennenkin, muttei niin pahaa. Ja päänahka kutisee ja rasvoittuu. Näitä olen hoitanut ja hoidan oreganoöljyllä, luonnon antibiootilla.

Epäilen suutulehduksen aiheuttajaksi sientä, jota jokaisen ihmisen elimistössä on luonnostaan. Toisilla se vaan innostuu kasvamaan liikaa, esimerkiksi liian hiilihydraatin syönnin takia, kuten minulla. Vaikka olen vähentänyt ruokavaliostani radikaalisti hiilihydraatteja, siltikään hiivan kasvu ei ilmeisesti ole vielä hallinnassa.

Kahdessa viikossa sain kipeät paikat kielestä katoamaan oreganoöljyn päivittäisellä käytöllä. Aine tosiaan toimii. Tosin sitä ei kannata laittaa suuhunsa sellaisenaan, vaan sekoittaa johonkin, esimerkiksi pieneen tilkkaan ruokaöljyä. Se polttelee kuin vahva mauste – onhan valmistusaineina 31% oreganoöljyä ja 69% alkoholia. Todella, alkoholia, ja silti kutsutaan öljyksi. Valmistetta saa myös oikeasti öljynä sekä kapseleina.

Siis kaksi tai kolme tippaa oreganoöljyä ja teelusikallinen kylmäpuristettua ruokaöljyä. Sekoitetaan ja purskutellaan kuin suuvettä. Sillä lähtee varmasti ientulehdus… Minä käytin öljysekoitusta kuten suuvettä, hampaiden pesun jälkeen illalla. Suuvedestä poiketen tosin nielin öljysekoituksen. Suuhun jäi polttava tunne vajaaksi puoleksi tunniksi, vaikutus kuitenkin kesti uskoakseni pidempään. Aamulla suussa ei ollut töhnäistä tunnetta, kuten tavallisesti.

Oreganoöljyä saa luontaistuotekaupoista eteeristen öljyjen hyllystä. Kannattaa tietysti tutustua etukäteen mahdollisiin haittoihin – öljy muun muassa saattaa estää raudan imeytymistä.

Tänään päätin tehdä kutisevaan päänahkaani sekoituksen oliivi- ja oreganoöljystä. Tein tutkimustyötä netissä ja totesin, että seborrooista ekseemaa ja atooppista ekseemaa hoidetaan usein samalla tavalla. Yksi päähoitomuoto on kortisoni, käytössä on myös muun muassa salisyylihappo-perusvoidesekoituksia. Koska hilseshampoot eivät ole kutinaan auttaneet, ehkä oreganoöljy sitten. Minulla ei ole todettu kumpaakaan edellämainituista ekseemoista, mutta alkaa yhä enemmän epäilyttää, että kyse voisi olla jommasta kummasta.

Oraganoöljyllä (kuten muillakin yrttiöljyillä) on todettu olevan bakteereja tuhoavia vaikutuksia ihan laajemmassakin mielessä. Sillä voi siis parantaa myös flunssaa ja kaikenlaisia infektioita. Harmi kyllä mausteoregano valmistetaan eri lajikkeesta, joten sillä ei samaa vaikutusta ole…

Hiusten ja päänahan hoitoa

Viime viikolla tein hankintoja ekotuotteita myyvässä keskuksessa. Mukaani tarttui sieltä kolme Santen shampoota, joita olen nyt testannut. Kaikki vaikuttavat hyviltä. Saa nähdä, mistä tulee suosikki pidemmässä käytössä.

Natural Balancesta lukee Santen sivulla: ”Delivers new elasticity to fine and delicate hair. The gentle formula with silk protein and wheat germ extract invigorates the natural beauty and vitality of your hair, without weighing it down.” Shampoo sisältää alkoholia.

Hoitava, tasapainottava ja kiiltoa antava shampoo

Hoitavasta (’kur’) shampoosta B&W kertoo: ”Sante Kur Shampoo Bio-Ginkgo & Olive Vitalisiert müdes, strapaziertes Haar und Kopfhaut besonders sanft und gründlich. Wertvolle Pflege-Wirkstoffe aus Bio-Ginkgo, Bio-Aloe-Vera-Saft und dem Haar-Conditioner Inulin schenken neue Vitalität und Spannkraft. Das Shampoo für die tägliche Anwendung.”

Kiiltoa antava (glanz) shampoosta lukee Santen sivulla: ”Gentle daily hygiene formulated to restore glossy good looks to dull, lusterless hair. Utilizing only the mildest botanical sudsing agents, revitalizing herbal extracts, and shine enhancing orange oil.”

Toisesta lähteestä luin, että tuo viimeinen tuote olisi tarkoitettu kuiville hiuksille. Vaikka minulla on todella rasvoittuva päänahka, kuivien hiusten tuotteet sopivat silti, koska hiusten latvat ovat kuivat. Ja glanz-shampoo tuntuu pesevän hiukset myös puhtaiksi, muttei ylipuhtaiksi.

Noissa matalammissa pulloissa lukeekin, että niiden pitäisi sopia koko perheelle, vauvasta vaariin. Niiden tuoksu on paljon miedompi kuin tuossa kuvassa keskimmäisenä olevan shampoon. Pidän kuitenkin noista kaikista, omat hyvät puolensa jokaisella.

Hoitoainetta en ole tarvinnut. Laitan vain hiukan perusvoidetta hiuslatvoihin. En myöskään tarvitse mitään hiusten muotoilutuotteita. En käytä hiustenkuivaajaa tai ilmakiharrinta, joten hiuksia ei tarvitse suojata käsittelyiltä.

Sooda-etikkakuurin päätyttyä olen edelleen käyttänyt etikkaa päänahan hoidossa – kuten olen tehnyt jo pari vuotta. Soodan käytön aikana päänahka ei kutissut, nyt taas kutisee. Siihen shampoot eivät ainakaan vielä ole auttaneet. Eikä ajoittain päänahkaan hieromani oliiviöljy. Mutta omenaviinietikka (tai omenasiiderietikka) 1/4 suhteessa veteen auttaa. Laitan tavalliseen muoviseen lääkeruiskuun (käytetään esim yskänlääkkeen annostelussa) reilun millin etikkaa ja loput vettä ja ruiskutan sen vähän kerrallaan hieroen päänahkaan ja annan vaikuttaa 15-30 minuuttia. Sitten pesen hiukset tavalliseen tapaan.