Tänään alkoi jo kuudes viikko. Olen ollut todella väsynyt (muutama tavallista rankempi päivä takana) ja paastopäivän pitäminen tänään on ollut työn takana. Illalla en ole jaksanut touhuta normaaliin tapaan, ja jos ajatukset eivät ole koko ajan keskittyneet johonkin – väsyneenähän ne eivät ole – huomaan olevani todella nälkäinen. En pystynyt eilen syömään (ei vain maistunut) normaalisti tarvitsemaani määrää ja se tuntuu tänään.
Olin alunperin odottanut, että kunhan totun rytmiin, paastopäivien pitäminen on helpompaa. Näyttää kuitenkin olevan niin, ettei etukäteen voi tietää kuinka helppoa tai vaikeaa vähemmän syöminen minäkin päivänä on. Välillä paastopäivät sujuvat ilman oikeastaan mitään erityisiä tuntemuksia, välillä taas nälkä vaivaa kovasti. Ehkä hormonit (kuukautiskierto) vaikuttavat näin paljon näläntunteeseen?
Olen paastopäivinä pitänyt 400 kcal tiukkana rajana. Uskoisin, että paaston alussa olin lähempänä 500 kcal, nyt kun ajattelen syömisiäni. Laskin kyllä kaloreita alusta asti, kuten teen edelleen. Ja paino on pudonnut samaa tahtia joka viikko, kilon viikossa. Senttejä on kadonnut erityisesti vyötäröltä, minkä huomaan myös vaatteista 🙂
Liikuntarytmiä en ole juurikaan muuttanut, koska harrastan vain lyhyitä voimailutreenejä (korkeintaan puoli tuntia). Joka päivä jaksan hyvin kävellä muutaman kilometrin sauvojen kanssa tai ilman. Pyöräilykään ei tunnu rasittavan liikaa paastopäivinä, kunhan pysyn kohtuudessa. Tuskin kuitenkaan jaksaisin paastopäivänä rankkaa liikuntaa. En usko kovan treenin sopivankaan niukkaproteiiniseen paastopäivään, vaikka sen jaksaisinkin.
Ajoittaisista nälän tunteista huolimatta olen tyytyväinen olon keventymiseen. Osittain on kyse harhasta – en jaksaisi juosta kaupungin toiselle laidalle, vaikka kävellessä tuntuukin siltä, että jaksaisin… 😉 Kevyt olo saa kuitenkin myös mielialan korkealle.
Etikkaa ja suolaa 