Ruoka umpilisäkkeen poiston jälkeen

Minulta poistettiin umpilisäke muutama viikko sitten. Yritin etsiä tietoa siitä, miten leikkauksessa olleet ovat toipuneet, mutten löytänyt paljonkaan. Yksi harvoista oli tämä Marinadin vanha kirjoitus. Käsittääkseni umpilisäkkeen poistosta ei lääketieteellisessä mielessä pitäisi seurata isompia ongelmia sen jälkeen kun kivut ovat poissa ja liikkuminen normaalia. Minulle tehty leikkaus sujui ongelmitta, joten jälkitulehduksiakaan ei pitäisi tulla. Jouduin kuitenkin toteamaan, että tuollainenkin suoliston ”ronkkiminen” voi vaikuttaa elämään paljonkin.

Tällä hetkellä vaikutta siltä, että joudun muuttamaan ruokavaliotani melko radikaalisti. Olen jo pidempään suosinut runsasproteiinista ruokavaliota, mutta se ei tällä hetkellä onnistu. En pysty syömään juuri mitään, missä on paljon proteiineja (ajatuskin kananmunista tai rasvaisesta lihasta kuvottaa). Leikkauksen jälkeisinä päivinä mikään ruoka ei maistunut, nyt sentään hiilihydraatit menevät alas. Painokin on noussut pari kiloa, koska en ole osannut arvioida hiilihydraattien määrää oikein.

Viime viikon aikan olen kokeillut, pystyisinkö elämään lähes pelkillä hedelmillä. Närästystä on ollut, tietysti, mutta muuten olo on ollut hyvä ja ruoka maistunut. Yritän kuitenkin hiljalleen lisätä proteiinien määrää ruoassa. Voi silti olla, että karppaukseni on tästä lähtien historiaa 😉

Tuttavapiirissäni on eräs elämäänsä todella tyytyväinen vegaani, joka vain hedelmiä syömällä on saavuttanut huippukunnon ja myös pysyy erinomaisessa kunnossa. Toivon, että hedelmädieetti osoittautuu hedelmälliseksi myös minulle 😉

Vähätärkkelyksinen dieetti, osa 2

Uusi dieetti kesti kaksi päivää.

Kolmantena päivänä jouduin syömään rasvaisen kalan sijasta kukkakaaligratiinia ja kotiin päästyä sorruin tietysti ruisleipään, koska oli niiiiin kova nälkä. Jouduin taas kerran toteamaan, että tarvitsen paljon harjoitusta, jos todellakin haluan sivuuttaa tietyt mieliteot…

Päätin siinä samalla lopettaa myös vuoropäiväpaaston, ajattelin, että menee samaan konkurssiin 😉 Käyn kuitenkin jatkossa muutaman kerran viikossa kuntosalilla päivittäisen kävelyn ja pyöräilyn lisäksi. Kunhan saliharjoittelu tulee tavaksi ja olen tottunut ateriarytmin muutokseen, voin miettiä, mitä seuraavaksi.

Vähätärkkelyksinen ruokavalio

Kokeilen, häviääkö toisinaan melkoinen hiilihydraattien- ja makeanhimoni vähentämällä tärkkelystä. Olen saanut vähennettyä makean syömistä paaston avulla, mutta mieliteot ovat kaikkea muuta kuin kadonneet. Välillä suunnittelen epäterveesti kaupassa, että ”tuota on otettava varmasti tarpeeksi, että jää vielä ylikin ja varalle seuraavaa kertaa varten, eihän sitä koskaan tiedä, milloin mielihalu iskee”. Tuosta ajattelusta haluan eroon nyt kun itsehillintää on tullut lisää.

Yritän aluksi yhdistää vähätärkkelyksisen ruoan ja vuoropäiväpaaston, vähentäen hiljalleen paastopäiviä. Paastoni rytmin on muututtava, koska olen aloittamassa pitkän tauon jälkeen kuntosaliharjoittelun. Todennäköisesti pidän jatkossakin viikossa päivän tai kaksi paastopäivinä, mutta niinä päivinä tuskin jaksan käydä kuntosalilla.

Elimistölle sopimattomasta syömisestä aiheutuva paha olo on saatava edelleen parempaan hallintaan, koska jos olen huonovointinen, en halua kuntoilla. Jos taas olo on kevyt ja energinen, tulee paljon helpommin lähdettyä pois mukavuusalueelta 🙂 Kotona joudun epäilemättä taistelemaan mielihalujani vastaan päivittäin, koska puolisoni syö ihan liikaa helposti ja nopeasti ruoaksi valmistettavia (tärkkelyspitoisia) ruokia ja pitkälle jalostettuja elintarvikkeita…

Yritän kuitenkin pitää oman linjani, kuten tähänkin asti. Jospa tällä kertaa ensimmäinen viikko olisi se vaikein (vuoropäiväpaastossa ei ollut) 🙂

Jätän siis ruokavaliosta jatkossa pois runsaasti tärkkelystä sisältävät ruoat, mm
– viljat
– palkokasvit, maissin
– paljon tärkkelystä sisältävät juurekset ja vihannekset
– osan hedelmistä

Tärkkelyksen vähentäminen suositellaan tehtäväksi vähitellen, mutta koska olen syönyt nopeita hiilihydraatteja rajoittaen jo pidemmän aikaa, minusta ei ole tarvetta vähentää hiljalleen. Peruna ja leipä eivät ole kuuluneet ruokavalioon juuri lainkaan pitkään aikaan. Hedelmiäkin olen syönyt hyvin rajoitetusti. Uskoisin kuitenkin, että vaikken olekaan syönyt paljon valkoista sokeria viime vuosina, kaiken sokerin jättäminen pois tulee olemaan vaikein asia tärkkelyksen vähentämisessä. Makea on niin pitkään toiminut lohduttajanani, että kriisi voi tulla 😉

Mutta rohkeat syövät hitaat, joten eikun eteenpäin!

 

Vuoropäiväpaasto vkot 6-8

Kolmen viime viikon aikana tein hieman syömiskokeiluja ja samalla myös uusia havaintoja. Olen jo kauan ollut tunnesyöjä ja paasto tuntuu tasapainottaneen tunne-elämää. Kun ruokaan ei voi turvautua paastopäivinä, olen oppinut itsestäni uutta. Samalla olen muuttunut entistäkin aurinkoisemmaksi ja nauravaisemmaksi 🙂 Epäilemättä tähän vaikuttaa myös olon on keventyminen painon laskun takia.

Mutta ei kaikki ole vain iloa ja hyvää oloa ollut. Toiset paastopäivät ovat todella vaikeita, nälkä vaivaa koko ajan ja syöminen on mielessä. Olenkin joinain paastopäivinä ylittänyt 500 kilokalorin rajan parillakin sadalla – tarkoitukseni kun ei kuitenkaan ole kiduttaa itseäni. Joskus palelin paastopäivinä koko päivän, vaikken todellakaan yleensä palele herkästi. Toisinaan taas motivaatio paastota oli vain nollassa. Joinain päivinä tekee myös todella paljon mieli höttöhiilareita. Olen myös astunut vaa’alle sekä paastopäivien jälkeisinä että normaalisyömisen päivien jälkeisinä aamuina. Painoa on pudonnut 6-7 kiloa, tulos riippuen punnitusajankohdasta. En siis saanut näillä kolmella viimeisellä viikolla pudotettua kiloa viikossa. Senttejä on kadonnut vain vähän strategisista paikoista.

Paastoaminen (kuten kai myös nopeasti imeytyvien hiilihydraattien välttäminen) on kuitenkin saanut aikaan sen, ettei alkoholia tee lainkaan mieli. En ole tähänkään asti juonut paljon ja pitkiä ”kuivia” kausia on ollut, muttei tätä ennen siksi, ettei se jääkaapissa oleva viinipullo vaan houkuttele. Ettei vaan tule mieleen kaataa sieltä edes sitä yhtä lasillista.

Olin alunperin ajatellut kokeilla paastoamista kahdeksan viikkoa. Jatkan kuitenkin paastoa tästä eteenpäinkin, koska nyt joka päivä normaalisti syömisestä olo muuttuu ikävän raskaaksi. Totesin sen, kun pidin viime viikolla kolme peräkkäistä normaalipäivää. Pyrin myös syömään entistä terveellisemmin normaalipäivinä. Olen tämän paston ajan saanut päivisin valmiin lounaan joko koulussa tai töissä ja se tilanne muuttuu kesäksi. Odotan mielenkiinnolla mitä paastoni jatkossa tapahtuu eli pystynkö pitämään edelleen saman linjan kuin tähän asti.

Vuoropäiväpaasto, vko 5

Tänään alkoi jo kuudes viikko. Olen ollut todella väsynyt (muutama tavallista rankempi päivä takana) ja paastopäivän pitäminen tänään on ollut työn takana. Illalla en ole jaksanut touhuta normaaliin tapaan, ja jos ajatukset eivät ole koko ajan keskittyneet johonkin – väsyneenähän ne eivät ole – huomaan olevani todella nälkäinen. En pystynyt eilen syömään (ei vain maistunut) normaalisti tarvitsemaani määrää ja se tuntuu tänään.

Olin alunperin odottanut, että kunhan totun rytmiin, paastopäivien pitäminen on helpompaa. Näyttää kuitenkin olevan niin, ettei etukäteen voi tietää kuinka helppoa tai vaikeaa vähemmän syöminen minäkin päivänä on. Välillä paastopäivät sujuvat ilman oikeastaan mitään erityisiä tuntemuksia, välillä taas nälkä vaivaa kovasti. Ehkä hormonit (kuukautiskierto) vaikuttavat näin paljon näläntunteeseen?

Olen paastopäivinä pitänyt 400 kcal tiukkana rajana. Uskoisin, että paaston alussa olin lähempänä 500 kcal, nyt kun ajattelen syömisiäni. Laskin kyllä kaloreita alusta asti, kuten teen edelleen. Ja paino on pudonnut samaa tahtia joka viikko, kilon viikossa. Senttejä on kadonnut erityisesti vyötäröltä, minkä huomaan myös vaatteista 🙂

Liikuntarytmiä en ole juurikaan muuttanut, koska harrastan vain lyhyitä voimailutreenejä (korkeintaan puoli tuntia). Joka päivä jaksan hyvin kävellä muutaman kilometrin sauvojen kanssa tai ilman. Pyöräilykään ei tunnu rasittavan liikaa paastopäivinä, kunhan pysyn kohtuudessa. Tuskin kuitenkaan jaksaisin paastopäivänä rankkaa liikuntaa. En usko kovan treenin sopivankaan niukkaproteiiniseen paastopäivään, vaikka sen jaksaisinkin.

Ajoittaisista nälän tunteista huolimatta olen tyytyväinen olon keventymiseen. Osittain on kyse harhasta – en jaksaisi juosta kaupungin toiselle laidalle, vaikka kävellessä tuntuukin siltä, että jaksaisin… 😉 Kevyt olo saa kuitenkin myös mielialan korkealle.

Vuoropäiväpaasto, vko 4

Tällä viikolla söin aiempaa enemmän makeaa. Epäilen sen johtuneen siitä, että olin jo alkanut uskoa, että paasto sujuu jatkossa helposti, koska olin pystynyt jättämään herkkuja koskematta pöydälle paastopäivinä. Tottumuksen voima on suuri, ja joskus huonoista tavoista (tai riippuvuuksista) on todella vaikea päästä eroon…

Eilen oli ensimmäistä kertaa vuosikausiin päivä, jolloin ei tehnyt mieli syödä. Ruokahalua ei ollut, vaikka oli nälkä. Söin kuitenkin ja suunnittelin, että jos samat tuntemuksen jatkuvat, noudatan niitä. Tänään en sitten olekaan syönyt juuri mitään (korkeintaan 100 kcal). Tällainen on minulle todella poikkeuksellista – tavallisesti ruoka maistuu minulle mihin tahansa aikaan päivästä, missä tahansa.

Aiemmilla viikoilla olen toisina päivinä tuntenut oloni hieman turvonneeksi (niin vähän etten ole edes maininnut asiasta), mutta nyt huomaan olon keventyneen, koska turvotuksen tunne on kadonnut. Tänään tuntui siltä, että jaksaisin juosta toiselle puolelle kaupunkia. Siis silloin kun en juossut – enhän minä oikeasti siihen pystyisi 🙂 Juoksin kuitenkin portaita ylös muutaman kerroksen ja hämmästykseni se tuntui hyvältä.

Päätä särkee, koska olen syönyt niin vähän. Täytynee käytä jääkaapilla, vaikkei ruokahalua olekaan.

Vuoropäiväpaasto, vko 3

Kolmannella paastoviikolla oli välillä nälkä ja kiusaus paastopäivinä syödä enemmän kuin olisi kannattavaa (paaston kannalta). Pidin kuitenkin pintani 🙂 Toisaalta normaalisyömisen päivinä oli kevyt olo ja mietin, että vuoropäiväpaastoamalla voisi helposti saada käsityksen siitä, mitä tarkoittaa ’sopiva annos’. Niinä päivinä, joina saa syödä tavalliseen tapaan, ei pysty syömään kerralla isoa annosta. Annoskoko siis pienenee, halusi tai ei. Paaston jälkeen voisi edelleen pysytellä samankokoisissa (=pienemmissä) annoksissa.

Huomasin myös, että koska kiusaus syödä paastopäivinä kalorirajoitusta enemmän voi olla suuri, vuoropäiväpaasto ei sovi syömishäiriöisille. Paastoaminen, vaikkei olisikaan täysin syömättä, voisi helposti johtaa syömishäiriökierteeseen. Luin tästä asiasta kyllä etukäteen, mutta nyt olen muodostanut asiasta myös oman mielipiteeni.

Kirjoitin aiemmin siitä, että iltapäivällä alkaa tehdä mieli suolaista. Kokeilin lisätä lounassalaattiin suolaa, ja sehän ratkaisi asian. Nyt kahvitauolla riittää se, että juon jotain. Illalla syön taas kasviksia, joihin lisään hieman suolaa. Huomasin myös sen, etten paastopäivinä halua kuluttaa paljon aikaa syömiseen. Päädyinkin kokeilemaan (ensimmäistä kertaa ikinä) dieettipatukoita. Hienoiseksi yllätyksekseni patukat toimivat oikein hyvin. Söin puolikkaan (100 kcal) patukan aamulla yhdessä reilun vesiannoksen kanssa ja vasta vähän ennen lounasta tunsin itseni nälkäiseksi. Luulen, että jatkossa syön silti aamuisin kananmunan, ihan jo patukoiden hinnan takia.

Seuraavalla kerralla kirjoitan siitä, onko vuorokausirytmin muuttuminen (palasin työharjoittelusta koulun penkille) vaikuttanut paastoamiseen.

Vuoropäiväpaasto, viikko 2, osa 2

Toiselle viikolle vuoropäiväpaaston aloittamisen jälkeen osui pääsiäinen. Söimme kotona pääsiäisaterian sunnuntaina, joka olisi ollut paastopäivä. Pääsiäisen aikana pidin tämän takia kaksi peräkkäistä normaalipäivää, niitä ennen ja niiden jälkeen paastopäivän. Päätin, ettei kahden peräkkäisen normalisyömisen päivän pitäminen tule tavaksi, mutten myöskään aio olla jatkossakaan täysin ehdoton päivien vuorottelusta. Mielenterveys voi paremmin, kun ei pingota liikaa 🙂

Huomasin tietysti myös, kuinka paljon kevyempi olo on, kun joka toinen päivä oikeasti on paastopäivä. Huomasin selvän eron toisena peräkkäisenä normaalipäivänä, olo oli raskas (vaikka söinkin pääsiäisaterialla erittäin kohtuullisesti).

Toisen viikon aikana euforinen olo on tasoittunut edelleen. Olo on kevyt sekä paastopäivinä että normaalisyömisen päivinä. Päänsärky ei vaivannut kuin yhtenä päivänä (josta kirjoitin aiemmin).

Olen huomannut, että syön normaalipäivinä suunnilleen saman verran kuin aiemmin joka päivä. Paastopäivät saavat aikaan sen, etten pysty syömään enempää voimatta pahoin. Tärkeä huomio on myös se, että paastopäivinä minun on huolehdittava suolansaannista. Hikoilen paljon, joten tarvitsen myös keskimääräistä enemmän suolaa. Lisään kolmannella viikolla lounaaseen suolaa, katsotaan parantuuko tasapaino.

Vuoropäiväpaasto, vko 2, osa 1

Toinen viikko alkoi ei niin mukavissa merkeissä, päätä särki koko päivän. Epäilen tosin sen johtuneen siitä, että aamulla töihin mennessä aurinko vilkutteli puiden takaa koko matkan – en siedä juuri yhtään välkkyviä valoja.

Ensimmäisen viikon paastopäivien leijuvan kevyt olo on onneksi muuttunut vähemmän leijuvaksi. Enää ei tunnu siltä, että olen lähdössä lentoon 😉 Kahtena ensimmäisenä paastopäivänä tuntui kuin aika kuluisi tavallista nopeammin ja itsekin toimisi pikavauhtia. Nyt päivät sujuvat normaalivauhtia, vaikka askel tuntuukin paastopäivinä edelleen kevyemmältä.

Lounaaksi syömäni salaatti vie hyvin nälän, mutta huomaan, että iltapäivän aterian ajoitus on paastopäivinä tarkempi kuin normaalipäivinä. Ateriavälini ei saa olla liian pitkä, tai tulee paha olo. Myös kahvitauolla olen syönyt jotain kevyttä. Hedelmä olisi periaatteessa hyvä välipala, mutta epäilen myös omenoita liian makeiksi, koska sitruunavesi toimii päänsäryn poissa pitäjänä selvästi omenoita paremmin. Kotiin päästyä tekee mieli suolaista, joten kenties pitäisi kokeilla suolaista palaa myös kahvitauolla.

Vinkkejä otan mielelläni vastaan 🙂

Vuoropäiväpaasto

Aloitin vuoropäiväpaaston (kutsutaan myös ADF:ksi: Alternate Day Fasting) kokeilumielessä viikko sitten. Vuoropäiväpaaston ideana on rajoittaa kalorimäärää joka toinen päivä, joka toinen päivä syödä normaalisti. Syömättömiä päiviä ei siis ole, vaikka ’paastosta’ onkin kyse. Naisilla kalorirajoitus on paastopäivinä 400-500 kilokaloria, miehillä vastaavasti 500-600. Ainakin BBC on tehnyt paastoamisesta ja kalorinrajoittamisesta kiinnostavan dokumentin (tuli TV:stä viime viikolla).

Paasto- ja normaalisyömisen päivien vuorottelun on todettu parantavan veriarvoja myös normaalipainoisilla ja auttavan ylipainoisia myös pudottamaan painoa. Tehokkaimmin veri- ja muut arvot tietysti paranevat, jos pitää kalorimäärän alhaalla joka päivä, mutta minulla ei sellaiseen ole tahdonvoimaa… Tiukkaa paastoamista ei myöskään yleensä kannata aloittaa keskustelematta ensin lääkärin kanssa.

Vuoropäiväpaastotessani syön paastopäivinä vähintään kolme kertaa, koska migreeni alkaa vaivata, jos ruokailujen välillä kuluu yli kuusi tuntia. Niinä päivinä syön aamiaiseksi kananmunan tai jotain muuta proteiinipitoista, päivän mittaan pääasiassa salaattia ja muita kasviksia. Iltapäivän aikana juon verensokeritason ylläpitämiseksi myös itse tekemääni sitruuna-yrttijuomaa. Mehu- tai vesipaasto ei sovi minulle migreenitaipumuksen vuoksi, kalorien rajoittaminen sen sijaan ei onneksi ole aiheuttanut juurikaan päänsärkyoireita.

Ei-paastopäivinä syön normaalisti ja sitä, mitä tekee mieli. Vältän vehnäjauhoja ja valkoista sokeria, mutten kuitenkaan pidä liian tiukkaa linjaa – sitä vartenhan ovat paastopäivät. 😉

Ensisijainen paastoamiseni tarkoitus on pudottaa painoa. Mittailen myös itseäni mittanauhalla strategista paikoista.Tähän astiset tulokset ovat olleet toivottavia, paino on pudonnut noin kilon ja vyötärönympärys pienentynyt. Kerron täällä jatkossa mahdollisista muutoksista kehossa ja yleisessä hyvinvoinissa. Tarkoitukseni on vuoropäiväpaastota kaksi kuukautta, siis viikolle 20 (19.5.2013) asti.

Samankaltaisesta syömisrytmin muutosprojektista kerrotaan myös Varpu Tavin blogissa. Erona on vain se, että paastopäiviä on viikossa vähemmän: kaksi paastopäivää ja viisi ”normipäivää” eli 5/2 -paasto.

Raikas sitruunajuoma

Pidän ajoittain päiviä, jolloin syön vähemmän. Niinä päivinä minulle on tärkeää, että verensokeri pysyy tasaisena pidemmistä syömättömistä jaksoista huolimatta.

Tämän juoman (ja sen eri versioiden) olen todennut pitävän liiallisesta verensokerin laskusta johtuvat migreenisäryn ja näläntunteen poissa.

Lisäämällä juokkoon tiettyjä yrttejä saan hyvältä tuoksuvaa vettä, joka auttaa elimistöä toipumaan nopeammin esimerkiksi epäterveellisen syömisen vaikutuksista.

Ainekset:
50 – 70 g kurkkua
1/2 sitruuna
Tuoretta korianteria muutama oksa
Tuoretta persiljaa muutama oksa
Jääkuutioita (30-50 kpl)
Vettä

Valmistus:
Pese sitruuna hyvin tai poista keltainen kuoriosa ja leikkaa viipaleiksi. Viipaloi myös kurkku. Ota muutama oksa korianteria ja persiljaa. Laita kaikki ainekset 1,5 l lasipurkin tai kannun pohjalle. Painele aineksia lusikalla tai kauhalla niin että rikkoutuvat hieman. Lisää purkkiin tai kannuun jääkuutioita ja täytä astia vedellä. Sulje kansi.
Anna seistä pöydällä kunnes jääkuutiot ovat lähes sulaneet. Kauho sitruuna, kurkku ja yrtit pois vedestä ja juoma on valmista. Säilyy jääkaapissa muutaman päivän.

Vinkkejä:
Voit käyttää sitruunan sijasta muitakin sitrushedelmiä makusi mukaan. Joukkoon voi laittaa myös selleriä ja muita tuoreita yrttejä. Halutessasi voit myös jättää yrtit kokonaan pois.
Kurkulla ja yrteillä on juomassa elimistöstä nestettä ja haitallisia aineita poistava vaikutus, sitruuna taas parantaa elimistön happotasapainoa.

Monella sivustolla tämän tyyppistä juomaa kutsutaan ”vitamiinijuomaksi”, jos haluat asiasta lisätietoja.

Itse tehty aloe vera -geeli

Jo pidempään olen halunnut tehdä aloe vera -geeliä. En vain löytänyt sopivaa kasvia kaupasta tätä ennen.

Sain vuosia sitten käsiini tuotetta, joka oli lähes puhdasta aloe vera -geeliä (vastaavaa tuotetta myydään kyllä edelleen). Käyttöohjeen mukaan sitä saattoi käyttää mitä erilaisimpiin tarkoituksiin: hampaiden pesuun, kurkkukivun hoitoon, deodoranttina sekä iho- ja muiden tulehdusten hoitoon. Tuote maistui pahalta, vaikka totesin sen auttavan flunssan hoidossa. Kaikkein tehokkain tuote oli ihon tulehdusten parantamisessa. Minulla oli usein haavoja käsissä, ja koska tein likaista työtä, haavat myös tulehtuivat. Ihoni on myös hyvin vaalea ja palaa herkästi. Aloe vera auttoi estämään tulehdukset ja paransi palaneen ihon ennätysajassa.

Lääkeaaloe löytyy myös Wikipediasta.

Tällä yksinkertaisella ohjeella aloe verasta tulee nestemäistä, koska aineksissa ei ole geeliyttävää ainesosaa. Sellaisen voit toki halutessasi lisätä.

Tarvikkeet:

Aloe vera -kasvi
E-vitamiinia
Viini- tai sitruunahappoa
Teho- tai sauvasekoitin

Valmistus:

1. Pese kädet hyvin, ettei aineksiin joudu turhia bakteereja.
2. Leikkaa kasvista iso lehti ja huuhtele se sekä anna kuivua huuhtelun jälkeen. Kuori terävällä veitsellä kuorta lehden kaarevalta puolelta (piikit alaspäin).
3. Kaavi lehden läpikuultava sisusta pois lusikalla. Ole tarkkana, ettet ota mukaan yhtään vihreää kuorta. Laita sisusta tehosekoittimeen tai sauvasekoittimen astiaan.
4. Lisää joukkoon E-vitamiini ja viini- tai sitruunahappo. E-vitamiinia yhden kapselin sisus ja viini- tai sitruunahappoa 1/4 tl puolta geelidesilitraa kohti.
5. Sekoita hyvin. Kaada syntynyt neste puhtaaseen (desinfioituun) lasipurkkiin.

Tuote säilyy jääkaapissa muutamia kuukausia.

Tämän kuvan neste syntyi kahdesta keskikokoisesta lehdestä.

Toinen resepti (englanniksi) ja hyviä kuvia täällä.

Luonnollinen rusketus ilman aurinkoa?

Tein Itsensä löytäminen -blogissa olleen ohjeen mukaan itseruskettavaa voidetta.

Ainekset:
150 g kookosöljyä
150 g kaakaovoita
2 dl hienoksi jauhettua pakurijauhetta

Valmistus:
Sulata rasvat vesihauteessa, lisää joukkoon pakuri. Anna hautua vesihauteessa 24-48 tuntia, sen jälkeen suodata pakurijauhe pois.

Itsensä löytäminen -blogissa on lisää aiheeseen liittyviä ideoita. Joukkoon voi sekoittaa toiveidensa mukaan myös muita aineksia tai muuttaa rasvojen suhdetta.

Pakurijauhetta jäi tuosta voiteesta yli, joten opettelenpa käyttämään sitä ruoka-aineena. Ennestään ei ollut tuttu tuote… Mutta pakuri vaikuttaa terveysvaikutuksiltaan hyvältä suomalaiselta lahottajalta 🙂

Voide toimii minulla myös aurinkovoiteena. Ihoni palaa herkästi muttei rusketu helposti, joten huomasin nopeasti, että voiteella on suojaavia vaikutuksia.

Alla kuvat yhden ja muutaman (viiden tai kuuden) voiteen levityskerran jälkeen – todisteeksi siitä, että voide todella muuttaa ihon sävyä hiljalleen (tosin ero näyttää tässä todellista suuremmalta erilaisten valaistusolosuhteiden takia).

–

–

–

–

–

–

–

 

Samalla kun ihon sävy muuttuu, saattaa muuttua myös lakanoiden tai vaatteiden sävy 😉 Kuudenkymmenen asteen pesussa sain kylläkin värin lähtemään kankaasta.

Toinen oleellinen asia on se, että voidesekoitus on lämmitettävä ennen joka käyttöä, koska rasvat erottuvat toisistaan ja kaakaovoi kovettuu. Itse lämmitin lasipurkissa olevaa voidetta lavuaarissa olevassa kuumassa vedessä suihkussa oloni ajan, että sain sen jälkeen levittää (nestemäistä) voidetta iholle.

Salviatee

on nykyään yksi lempijuomistani, jota juon usein iltaisin. Ja selvyyden vuoksi lisään, että tarkoitan salviateellä nyt salvia officinaliksesta  eli rohtosalviasta tehtyä teetä, en huumaavasta salvia divinorumista tehtyä. Rohtosalviaa käytetään myös mausteena.

Rohtosalvian lehdet sisältävät muun muassa tanniinnihappoa, oleiinihappoa, fumaarihappoa, klorogeenihappoa, kahvihappoa, niasiinia, flavoneja, flavonoidisia glykosideja ja estrogeenisia aineksia (kertoo wikipedia).

Näillä hapoilla on vaikutuksia jos jonkinlaisia. Tanniinihappoa (joka on eri asia kuin tanniini) voidaan käyttää muun muassa haavojen parantamisessa. Oleiinihappoa on myös oliiviöljyssä ja juuri se saattaa olla se esimerkiksi verenpainetta alentava happo. Fumaarihapolla on todennäköisesti vaikutuksia immuunijärjestelmään. Klorogeenihappo vaikuttaa muun muassa maksaan ja insuliiniaineenvaihduntaan. Kyseistä happoa on paljon esimerkiksi kahvissa. Kahvihapolla on syöpää ehkäiseviä vaikutuksia. Niasiini on tietysti yksi B-vitamineista, muun muassa antioksidantti. Flavonit taas kuuluvat flavonoideihin, samoin kuin flavonoidiset glykosidit. Ja estrogeeni on naishormonia.

Tuo käyttämäni rohtosalvia ei sisällä tujonia, jolla on huumaavia vaikutuksia. Salvialajikkeita on useita ja käyttöä miettiessä on syytä siksi katsoa tarkkaan minkä valitsee. Lehdet sisältävät lajikkeen mukaan eri määriä eri aineita. Täällä yleistä tietoa salviasta suomeksi.

Hankin muutama kuukausi sitten salviateetä kokeillakseni vähentäisikö se runsasta hikoilua tai hien hajua – minulla on ollut hyvä aineenvaihdunta niin kauan kuin muistan ja joskus märät kainalot voivat aiheuttaa kiusallisia tilanteita… Teelaatikossa lukee kuitenkin, että tee on tarkoitettu puhdistamaan hengitysteitä. Totesinkin teen erittäin toimivaksi flunssalääkkeeksi. Käytän teetä myös inkiväärin kanssa migreenipäänsäryn hoidossa. Ihan varma en voi olla, mutta teen vaikutusta saattaa olla myös voimistunut libido. Tosin olen myös laihtunut, joten silläkin on varmasti tekemistä asian kanssa 🙂 Salvia ei myöskään ole minulle aiheuttanut liiasta verenpaineen tai verensokerin laskusta kertovia oireita.

Salvia maistuu teenä minusta hyvältä, ei kaipaa makeuttajaa. En pidä mustasta teestä, se on liian voimakasta. Olen enemmänkin vihreän teen ystävä – silloin kun juon ”perusteetä”. Salvia maistuu minusta ruohoiselta, kuin keväiseltä.

Vielä lopuksi: salviasta toki tehdään myös eteeristä öljyä. Sitä ei pidä käyttää raskauden aikana tai muutenkaan pitkiä aikoja, koska se on voimakasta (kuten kaikki eteeriset öljyt). Ja siinä on tujonia. Toisaalta sen vaikutukset ovat muutenkin voimakkaammat kuin salvian lehtien. Eteeristä öljyä voi käyttää esimerkiksi antibioottina (kertoo edelleen wikipedia).

Vielä lisää voit lukea englanniksi esimerkiksi täältä.

Karamellisoitu inkivääri

Inkivääriä voi käyttää maustamisen lisäksi lääkkeenä moneen tarkoitukseen. Tein pari päivää sitten jääkaappiin varastoon karamellisoitua inkivääriä. Sokeriin säilöttynä inkivääri säilyy pidempään ja sitä on helpompi kuljettaa mukana missä sitten liikkuukin. Karamellisoinnin jälkeen inkivääri säilyy lasitölkissä jääkaapissa kolmisen kuukautta – tuoreena inkivääri säilyy jääkapissa hyvänä vain pari viikkoa.

Minulla inkivääri toimii migreenilääkkeenä. Se vie säryn välittömästi syömisen jälkeen – vaikutus tosin kestää vain parikymmentä minuuttia, joten en voi jättäytyä pelkästään inkiväärin varaan päänsäryn hoidossa. Se on kuitenkin toimiva pikalääke. Inkivääriä voi käyttää myös matkapahoinvointilääkkeenä ja jos lääkärillä ei ole mitään sitä vastaan, raskaudenaikaisen pahoinvoinnin hoidossa. Ja PMS-oireisiin muuten tehoaa myös, kuten myös kuukautiskipuihin. Ja auttaa flunssan oireiden hoidossa.

Liikaa nautittuna inkivääri voi aiheuttaa pahoinvointia ja vatsaoireita, joten vaikka sen hoitavat vaikutukset ovatkin lyhytaikaisia, käyttö ei voi olla jatkuvasti runsasta.

Karamellisoidun inkiväärin tekoon löytyy yksi ohje esimerkiksi täältä (oma ohje kirjoituksen lopussa). Karamellisointi vie osan inkiväärin vahvasta mausta, mutta kyllä siinä ”potkua” on edelleen keitettynä ja sokeroituna. Karamellisoitua inkivääriä voi syödä sellaisenaan tai tarjota lisäkkeenä vaikka maitopohjaisten jälkiruokien kanssa.

Vinkki: Tee karamellisoitu inkivääri aina tuoreesta, samana päivänä ostetusta (mielellään biologisesti viljellystä) inkivääristä. Vanhentunut inkivääri tummuu nopeasti leikkaamisen jälkeen. Inkiväärin leikkaamiseen tarvitset myös terävän veitsen.

.

Karamellisoitu inkivääri
Ainekset
Inkivääriä 200-500 g
Suolaa
Sokeria kaksi kolmasosaa inkiväärin määrästä
Vettä

Valmistus
Kuori ja leikkaa inkivääri mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Laita inkivääri paksupohjaiseen kattilaan tai pannuun ja lisää vettä niin paljon, että viipaleet peittyvät. Ripota hieman suolaa joukkoon. Kuumenna kunnes kiehuvat ja keitä keskilämmöllä puoli tuntia. Kaada vesi pois, huuhtele inkivääriviipaleet kylmällä vedellä ja toista keittotapahtuma vielä kolmesti – vaihda joka kerta vesi ja lisää suola.

Keittämisen jälkeen punnitse inkivääriviipaleet ja laita ne takaisin kattilaan. Punnitse tarvittava määrä sokeria (kaksi kolmannesta inkiväärin määrästä). Lisää sokeri kattilaan. Sekoita joukkoon vielä puoli desilitraa vettä. Keitä keskilämmöllä usein sekoittaen kunnes melkein kaikki neste on haihtunut. Käännä lämpö pienelle ja sekoita koko ajan kunnes inkivääri pannulla on lähes kuivaa.

Nosta inkivääriviipaleet leivinpaperille, ripottele päälle tomusokeria. Anna kuivua vähintään tunti, mielellään kauemmin. Säilytä ilmatiiviissä lasipurkissa jääkaapissa.