Vuoropäiväpaasto vkot 6-8

Kolmen viime viikon aikana tein hieman syömiskokeiluja ja samalla myös uusia havaintoja. Olen jo kauan ollut tunnesyöjä ja paasto tuntuu tasapainottaneen tunne-elämää. Kun ruokaan ei voi turvautua paastopäivinä, olen oppinut itsestäni uutta. Samalla olen muuttunut entistäkin aurinkoisemmaksi ja nauravaisemmaksi 🙂 Epäilemättä tähän vaikuttaa myös olon on keventyminen painon laskun takia.

Mutta ei kaikki ole vain iloa ja hyvää oloa ollut. Toiset paastopäivät ovat todella vaikeita, nälkä vaivaa koko ajan ja syöminen on mielessä. Olenkin joinain paastopäivinä ylittänyt 500 kilokalorin rajan parillakin sadalla – tarkoitukseni kun ei kuitenkaan ole kiduttaa itseäni. Joskus palelin paastopäivinä koko päivän, vaikken todellakaan yleensä palele herkästi. Toisinaan taas motivaatio paastota oli vain nollassa. Joinain päivinä tekee myös todella paljon mieli höttöhiilareita. Olen myös astunut vaa’alle sekä paastopäivien jälkeisinä että normaalisyömisen päivien jälkeisinä aamuina. Painoa on pudonnut 6-7 kiloa, tulos riippuen punnitusajankohdasta. En siis saanut näillä kolmella viimeisellä viikolla pudotettua kiloa viikossa. Senttejä on kadonnut vain vähän strategisista paikoista.

Paastoaminen (kuten kai myös nopeasti imeytyvien hiilihydraattien välttäminen) on kuitenkin saanut aikaan sen, ettei alkoholia tee lainkaan mieli. En ole tähänkään asti juonut paljon ja pitkiä ”kuivia” kausia on ollut, muttei tätä ennen siksi, ettei se jääkaapissa oleva viinipullo vaan houkuttele. Ettei vaan tule mieleen kaataa sieltä edes sitä yhtä lasillista.

Olin alunperin ajatellut kokeilla paastoamista kahdeksan viikkoa. Jatkan kuitenkin paastoa tästä eteenpäinkin, koska nyt joka päivä normaalisti syömisestä olo muuttuu ikävän raskaaksi. Totesin sen, kun pidin viime viikolla kolme peräkkäistä normaalipäivää. Pyrin myös syömään entistä terveellisemmin normaalipäivinä. Olen tämän paston ajan saanut päivisin valmiin lounaan joko koulussa tai töissä ja se tilanne muuttuu kesäksi. Odotan mielenkiinnolla mitä paastoni jatkossa tapahtuu eli pystynkö pitämään edelleen saman linjan kuin tähän asti.

Vuoropäiväpaasto, vko 5

Tänään alkoi jo kuudes viikko. Olen ollut todella väsynyt (muutama tavallista rankempi päivä takana) ja paastopäivän pitäminen tänään on ollut työn takana. Illalla en ole jaksanut touhuta normaaliin tapaan, ja jos ajatukset eivät ole koko ajan keskittyneet johonkin – väsyneenähän ne eivät ole – huomaan olevani todella nälkäinen. En pystynyt eilen syömään (ei vain maistunut) normaalisti tarvitsemaani määrää ja se tuntuu tänään.

Olin alunperin odottanut, että kunhan totun rytmiin, paastopäivien pitäminen on helpompaa. Näyttää kuitenkin olevan niin, ettei etukäteen voi tietää kuinka helppoa tai vaikeaa vähemmän syöminen minäkin päivänä on. Välillä paastopäivät sujuvat ilman oikeastaan mitään erityisiä tuntemuksia, välillä taas nälkä vaivaa kovasti. Ehkä hormonit (kuukautiskierto) vaikuttavat näin paljon näläntunteeseen?

Olen paastopäivinä pitänyt 400 kcal tiukkana rajana. Uskoisin, että paaston alussa olin lähempänä 500 kcal, nyt kun ajattelen syömisiäni. Laskin kyllä kaloreita alusta asti, kuten teen edelleen. Ja paino on pudonnut samaa tahtia joka viikko, kilon viikossa. Senttejä on kadonnut erityisesti vyötäröltä, minkä huomaan myös vaatteista 🙂

Liikuntarytmiä en ole juurikaan muuttanut, koska harrastan vain lyhyitä voimailutreenejä (korkeintaan puoli tuntia). Joka päivä jaksan hyvin kävellä muutaman kilometrin sauvojen kanssa tai ilman. Pyöräilykään ei tunnu rasittavan liikaa paastopäivinä, kunhan pysyn kohtuudessa. Tuskin kuitenkaan jaksaisin paastopäivänä rankkaa liikuntaa. En usko kovan treenin sopivankaan niukkaproteiiniseen paastopäivään, vaikka sen jaksaisinkin.

Ajoittaisista nälän tunteista huolimatta olen tyytyväinen olon keventymiseen. Osittain on kyse harhasta – en jaksaisi juosta kaupungin toiselle laidalle, vaikka kävellessä tuntuukin siltä, että jaksaisin… 😉 Kevyt olo saa kuitenkin myös mielialan korkealle.

Vuoropäiväpaasto, vko 4

Tällä viikolla söin aiempaa enemmän makeaa. Epäilen sen johtuneen siitä, että olin jo alkanut uskoa, että paasto sujuu jatkossa helposti, koska olin pystynyt jättämään herkkuja koskematta pöydälle paastopäivinä. Tottumuksen voima on suuri, ja joskus huonoista tavoista (tai riippuvuuksista) on todella vaikea päästä eroon…

Eilen oli ensimmäistä kertaa vuosikausiin päivä, jolloin ei tehnyt mieli syödä. Ruokahalua ei ollut, vaikka oli nälkä. Söin kuitenkin ja suunnittelin, että jos samat tuntemuksen jatkuvat, noudatan niitä. Tänään en sitten olekaan syönyt juuri mitään (korkeintaan 100 kcal). Tällainen on minulle todella poikkeuksellista – tavallisesti ruoka maistuu minulle mihin tahansa aikaan päivästä, missä tahansa.

Aiemmilla viikoilla olen toisina päivinä tuntenut oloni hieman turvonneeksi (niin vähän etten ole edes maininnut asiasta), mutta nyt huomaan olon keventyneen, koska turvotuksen tunne on kadonnut. Tänään tuntui siltä, että jaksaisin juosta toiselle puolelle kaupunkia. Siis silloin kun en juossut – enhän minä oikeasti siihen pystyisi 🙂 Juoksin kuitenkin portaita ylös muutaman kerroksen ja hämmästykseni se tuntui hyvältä.

Päätä särkee, koska olen syönyt niin vähän. Täytynee käytä jääkaapilla, vaikkei ruokahalua olekaan.

Vuoropäiväpaasto, vko 3

Kolmannella paastoviikolla oli välillä nälkä ja kiusaus paastopäivinä syödä enemmän kuin olisi kannattavaa (paaston kannalta). Pidin kuitenkin pintani 🙂 Toisaalta normaalisyömisen päivinä oli kevyt olo ja mietin, että vuoropäiväpaastoamalla voisi helposti saada käsityksen siitä, mitä tarkoittaa ’sopiva annos’. Niinä päivinä, joina saa syödä tavalliseen tapaan, ei pysty syömään kerralla isoa annosta. Annoskoko siis pienenee, halusi tai ei. Paaston jälkeen voisi edelleen pysytellä samankokoisissa (=pienemmissä) annoksissa.

Huomasin myös, että koska kiusaus syödä paastopäivinä kalorirajoitusta enemmän voi olla suuri, vuoropäiväpaasto ei sovi syömishäiriöisille. Paastoaminen, vaikkei olisikaan täysin syömättä, voisi helposti johtaa syömishäiriökierteeseen. Luin tästä asiasta kyllä etukäteen, mutta nyt olen muodostanut asiasta myös oman mielipiteeni.

Kirjoitin aiemmin siitä, että iltapäivällä alkaa tehdä mieli suolaista. Kokeilin lisätä lounassalaattiin suolaa, ja sehän ratkaisi asian. Nyt kahvitauolla riittää se, että juon jotain. Illalla syön taas kasviksia, joihin lisään hieman suolaa. Huomasin myös sen, etten paastopäivinä halua kuluttaa paljon aikaa syömiseen. Päädyinkin kokeilemaan (ensimmäistä kertaa ikinä) dieettipatukoita. Hienoiseksi yllätyksekseni patukat toimivat oikein hyvin. Söin puolikkaan (100 kcal) patukan aamulla yhdessä reilun vesiannoksen kanssa ja vasta vähän ennen lounasta tunsin itseni nälkäiseksi. Luulen, että jatkossa syön silti aamuisin kananmunan, ihan jo patukoiden hinnan takia.

Seuraavalla kerralla kirjoitan siitä, onko vuorokausirytmin muuttuminen (palasin työharjoittelusta koulun penkille) vaikuttanut paastoamiseen.

Vuoropäiväpaasto, viikko 2, osa 2

Toiselle viikolle vuoropäiväpaaston aloittamisen jälkeen osui pääsiäinen. Söimme kotona pääsiäisaterian sunnuntaina, joka olisi ollut paastopäivä. Pääsiäisen aikana pidin tämän takia kaksi peräkkäistä normaalipäivää, niitä ennen ja niiden jälkeen paastopäivän. Päätin, ettei kahden peräkkäisen normalisyömisen päivän pitäminen tule tavaksi, mutten myöskään aio olla jatkossakaan täysin ehdoton päivien vuorottelusta. Mielenterveys voi paremmin, kun ei pingota liikaa 🙂

Huomasin tietysti myös, kuinka paljon kevyempi olo on, kun joka toinen päivä oikeasti on paastopäivä. Huomasin selvän eron toisena peräkkäisenä normaalipäivänä, olo oli raskas (vaikka söinkin pääsiäisaterialla erittäin kohtuullisesti).

Toisen viikon aikana euforinen olo on tasoittunut edelleen. Olo on kevyt sekä paastopäivinä että normaalisyömisen päivinä. Päänsärky ei vaivannut kuin yhtenä päivänä (josta kirjoitin aiemmin).

Olen huomannut, että syön normaalipäivinä suunnilleen saman verran kuin aiemmin joka päivä. Paastopäivät saavat aikaan sen, etten pysty syömään enempää voimatta pahoin. Tärkeä huomio on myös se, että paastopäivinä minun on huolehdittava suolansaannista. Hikoilen paljon, joten tarvitsen myös keskimääräistä enemmän suolaa. Lisään kolmannella viikolla lounaaseen suolaa, katsotaan parantuuko tasapaino.

Vuoropäiväpaasto, vko 2, osa 1

Toinen viikko alkoi ei niin mukavissa merkeissä, päätä särki koko päivän. Epäilen tosin sen johtuneen siitä, että aamulla töihin mennessä aurinko vilkutteli puiden takaa koko matkan – en siedä juuri yhtään välkkyviä valoja.

Ensimmäisen viikon paastopäivien leijuvan kevyt olo on onneksi muuttunut vähemmän leijuvaksi. Enää ei tunnu siltä, että olen lähdössä lentoon 😉 Kahtena ensimmäisenä paastopäivänä tuntui kuin aika kuluisi tavallista nopeammin ja itsekin toimisi pikavauhtia. Nyt päivät sujuvat normaalivauhtia, vaikka askel tuntuukin paastopäivinä edelleen kevyemmältä.

Lounaaksi syömäni salaatti vie hyvin nälän, mutta huomaan, että iltapäivän aterian ajoitus on paastopäivinä tarkempi kuin normaalipäivinä. Ateriavälini ei saa olla liian pitkä, tai tulee paha olo. Myös kahvitauolla olen syönyt jotain kevyttä. Hedelmä olisi periaatteessa hyvä välipala, mutta epäilen myös omenoita liian makeiksi, koska sitruunavesi toimii päänsäryn poissa pitäjänä selvästi omenoita paremmin. Kotiin päästyä tekee mieli suolaista, joten kenties pitäisi kokeilla suolaista palaa myös kahvitauolla.

Vinkkejä otan mielelläni vastaan 🙂

Vuoropäiväpaasto

Aloitin vuoropäiväpaaston (kutsutaan myös ADF:ksi: Alternate Day Fasting) kokeilumielessä viikko sitten. Vuoropäiväpaaston ideana on rajoittaa kalorimäärää joka toinen päivä, joka toinen päivä syödä normaalisti. Syömättömiä päiviä ei siis ole, vaikka ’paastosta’ onkin kyse. Naisilla kalorirajoitus on paastopäivinä 400-500 kilokaloria, miehillä vastaavasti 500-600. Ainakin BBC on tehnyt paastoamisesta ja kalorinrajoittamisesta kiinnostavan dokumentin (tuli TV:stä viime viikolla).

Paasto- ja normaalisyömisen päivien vuorottelun on todettu parantavan veriarvoja myös normaalipainoisilla ja auttavan ylipainoisia myös pudottamaan painoa. Tehokkaimmin veri- ja muut arvot tietysti paranevat, jos pitää kalorimäärän alhaalla joka päivä, mutta minulla ei sellaiseen ole tahdonvoimaa… Tiukkaa paastoamista ei myöskään yleensä kannata aloittaa keskustelematta ensin lääkärin kanssa.

Vuoropäiväpaastotessani syön paastopäivinä vähintään kolme kertaa, koska migreeni alkaa vaivata, jos ruokailujen välillä kuluu yli kuusi tuntia. Niinä päivinä syön aamiaiseksi kananmunan tai jotain muuta proteiinipitoista, päivän mittaan pääasiassa salaattia ja muita kasviksia. Iltapäivän aikana juon verensokeritason ylläpitämiseksi myös itse tekemääni sitruuna-yrttijuomaa. Mehu- tai vesipaasto ei sovi minulle migreenitaipumuksen vuoksi, kalorien rajoittaminen sen sijaan ei onneksi ole aiheuttanut juurikaan päänsärkyoireita.

Ei-paastopäivinä syön normaalisti ja sitä, mitä tekee mieli. Vältän vehnäjauhoja ja valkoista sokeria, mutten kuitenkaan pidä liian tiukkaa linjaa – sitä vartenhan ovat paastopäivät. 😉

Ensisijainen paastoamiseni tarkoitus on pudottaa painoa. Mittailen myös itseäni mittanauhalla strategista paikoista.Tähän astiset tulokset ovat olleet toivottavia, paino on pudonnut noin kilon ja vyötärönympärys pienentynyt. Kerron täällä jatkossa mahdollisista muutoksista kehossa ja yleisessä hyvinvoinissa. Tarkoitukseni on vuoropäiväpaastota kaksi kuukautta, siis viikolle 20 (19.5.2013) asti.

Samankaltaisesta syömisrytmin muutosprojektista kerrotaan myös Varpu Tavin blogissa. Erona on vain se, että paastopäiviä on viikossa vähemmän: kaksi paastopäivää ja viisi ”normipäivää” eli 5/2 -paasto.