Karitevoi ihonhoidossa

Tammikuussa tekemäni ihovoide on lopussa. Voide alkoi viimeisten viikkojen aikana haista oudolta – ilmeisesti seoksessa mukana ollut vesi sai voiteen pilaantumaan. Samaa reseptiä en siis käytä jatkossa. Voide oli myös iholleni hieman liian kevyttä talven kylmyydessä, joten jouduin käyttämään lisäksi kookosöljyä. Allergiseen ihoreaktioon tekemäni voide kuitenkin toimi, se poisti kutinan ja punoituksen.

Viikko sitten kokeilin tehdä karitevoista ihovoidetta. Karitevoi on kotoisin Afrikasta, jossa sitä on käytetty eri tavoilla vuosisatoja ellei tuhansia. Voista voi lukea lisää esimerkiksi Kemikaalicocktail-blogista. Karite- tai sheavoita (molempia nimityksiä käytetään suomessa) ei voi käyttää voiteena käsittelemättä sitä ensin, koska voi on huoneenlämmössä kovaa. Käsittely on kuitenkin hyvin yksinkertainen ja helppo tehdä. Voiteeseen ei myöskään tarvitse mitään muita ainesosia kuin voita, jos ei halua voiteeseen tuoksua.

Ihovoide sheavoista

Lämmitä karitevoiAinekset:
250-750 g sheavoita
(aromaattista öljyä, esim ruusu tai sitruuna)

Sekoita tasaiseksiValmistus:
Pidä koko valmistuksen huoli siitä, ettei voin joukkoon pääse vettä. Veden sekoittaminen voihin saa sen pilaantumaan nopeasti. Kuumenna karitevoita paksupohjaisessa kattilassa matalalla lämmöllä (itse napsautin lieden levyn kolmoselle) ja anna sulaa hetki.

Soseuta mahdolliset kokkareet eli sekoita tasaiseksi sauvasekoittimella. Sopivan lämpöinen massa on kellertävää, läpinäkyvä on liian kuumaa.

VaahdotaKuohkeuta massa tehosekoittimella (käsinkin voi toki sekoittaa, kestää vain kauemmin). Jos voi roiskuu sekoittaessa eikä vaahtoudu, se on todennäköisesti liian kuumaa. Laita siinä tapauksessa kattila viileään, kunnes koostumus on kiinteämpi. Voi vaahtoutuu samalla tavalla kuin lehmänmaidostakin tehty voi: väri muuttuu vaaleammaksi ja määrä tuntuu lisääntyvän. Sekoita voita sähkövatkaimella noin 10 minuuttia tai kunnes väri on muuttunut Purkitavaaleaksi (luonnonvalkoiseksi), lisää halutessasi sopiva määrä aromaattista öljyä (10-50 tippaa), kaada sitten voi sopiviin astioihin.

Itse käytin astioina vanhoja sillipurkkeja, mutta jos haluat kantaa voita mukana laukussa, kannattaa valita pienemmät ja kevyemmät säilytysastiat.

Kokemuksia käytöstä:
Iholle levittäessä voi on kovaa, koska säilytän sitä jääkaapissa. Lämmitän voita kämmenellä, sen jälkeen levitys onnistuu. Kokeilin sulattaa voita myös mikrossa, mutta mikrossa voi ei muutu pehmeäksi, ainoastaan juoksevaksi. Voi sopii kuivalle iholle – ihoni ei hilseile enää juuri lainkaan, vaikka levitän sitä vain iltaisin. Yleensä iho tuntuu kiristävältä voin levityksen jälkeen, vaikka kädellä kokeillessa iholla on edelleen ohut liukas kerros. Ehkä voi ei kosteuta ihoani tarpeeksi? Rasvaisen tunnun häviäminen iholta voin levittämisen jälkeen voi kestää puolikin tuntia ja sinä aikana voi leviää tietysti helposti myös vaatteisiin. Sekoitin joukkoon liian vähän sitruunantuoksua (20 tippaa puoleen kiloon voita), eikä voihin jäänyt tuoksua. Jatkan voin käyttöä vielä muutaman viikon, katsotaan tapahtuuko iholla vielä muutoksia.

Ihon hoito virtsalla

Kaikkeahan pitää kokeilla, joten kokeilin oman aamuvirtsani käyttöä säärien ja käsivarsien ihonhoidossa. Ajatus tuntui ennen kokeilun aloittamista oudolta ja aiheutti kuplintaa vatsanpohjassa, joten ei muuta kuin rajoja ylittämään…

Virtsallahan voisi esimerkiksi puhdistaa ihossa olevia haavoja tai värjätä turkiksia. Koska puhtaassa (puhtaasti otetussa ja säilytetyssä) virtsassa on vain niitä aineita, joita keho tuottaa, sen ei pitäisi vahingoittaa kehoa millään tavalla (paitsi tietysti liikaa käytettynä, mikä pätee mihin tahansa asiaan…). Voihan omalla syljelläänkin antaa ensiapua pienille avohaavoille – sylki tyrehdyttää vuodon nopeammin ja samalla haava puhdistuu.

Virtsan sisältämää ureaa käytetään kaupallisissa kosmetiikkatuotteissa (esim käsivoiteissa), koska se pehmentää ihoa. Edellisen linkin tekstissä kerrotaan, että urea kosteuttaa ja ohentaa paksuuntunutta ihoa, mutta voi ärsyttää ohuella iholla. Netissä on viime vuosina keskusteltu myös urean (virtsan) käytöstä aknen hoidossa. Toisilla virtsa käsittääkseni on toiminutkin siinä tehtävässä. Ideana on, että aamuvirtsaa otetaan puhtaasti (sama tekniikka kuin lääkärissä virtsanäytettä antaessa) purkkiin, jota säilytetään jääkaapissa ja pyyhitään esim. vanulapun avulla kasvoja virtsalla aamuin illoin normaalin puhdistuksen jälkeen.

Monien mielestä ajatus virtsan levittämisestä iholle on ällöttävä – virtsan ajatellaan olevan jätettä, joka haiseekin pahalta, siitä halutaan vain eroon. Toisaalta, levitettiinhän aiemmin eläintenkin virtsaa ja lantaa pelloille, jotta saataisiin parempi sato. Ei sekään hyvältä haissut…

Kokeiluni virtsan parissa kesti vain kaksi päivää, koska minusta ihoni haisi virtsalta sen jälkeen, kun olin levittänyt sitä iholle, antanut olla iholla hetken ja huuhdellut pois. Pahempiakin hajuja on, mutta ei ole mukava viettää päiväänsä vienossa virtsan hajussa – huolimatta siitä, ettei hajua kukaan muu huomannut kuin minä itse. Toisekseen, ihoni hilseili pahasti ne kaksi päivää, vaikka olikin selvästi tavallista joustavampi. Virtsakokeilun aikana en laittanut iholle mitään muuta, koska halusin nähdä, mitä tapahtuu pelkkää virtsaa käyttämällä. Ajattelinkin kokeilla, toimisiko virtsa sekoitettuna tuoksuvaan kookosöljyyn. Kookos ehkä peittäisi epämiellyttävän hajun. Uskoisin joka tapauksessa käyttäväni ihon hoidossa jatkossakin mieluiten suolaa, oliiviöljyä ja kookosöljyä.

Ja täytyypä todeta, ettei puolisoni olisi ilahtunut virtsapurkista jääkaapissa, joten suoritin kokeiluni hänen poissaollessaan. Eikä virtsapurkki jääkaapissa minullekaan ihan noin vain sivuutettava asia ollut. Ei myöskään se, että keräsin virtsaa ihan tarkoituksella ja tiettyjä periaatteita noudattaen, tietäen, että olin tekemässä sillä ihan henk koht ihmiskoetta, enkä ollut keräämässä näytettä lääketieteen tarkoituksiin.

Kuorinta-aine kainaloille

Kuorinta-aine kainaloille vaikuttaa ehkä äkkiseltään kummalliselta ajatukselta. Niin ainakin minusta, kun luin sellaisesta ensimmäisen kerran. Kainaloiden kuorinta on kuitenkin minulla vähentänyt hienhajua ja parantanut kainaloiden ihoa.

En laittaisi kainaloihin mitä tahansa ainetta, koska kainaloideni iho on ohutta ja ärtyy usein herkästi. Tälläkin todella helpolla reseptillä jouduin ”harjoittelemaan” muutaman kerran ennen kuin iho tottui. Minulla ei ole mitään todettuja allergioita, mutta hunaja kainaloissa aiheutti yllätyksekseni lyhytaikaisesti kutinaa ja ihon nousua näppylöille. Reaktio laantui nopeasti aloe veralla. Käytettyäni omatekoista deodoranttia (jossa myös on pieni määrä mehiläisvahan kanssa joukoon sekoitettua hunajaa), iho on lakannut reagoimasta kuorinta-aineenkin hunajalle. Altistus allergian hoidossa toimi minulla siis hyvin, vaikkei ollutkaan suunniteltua 🙂

kuorintaKuorinta-aineen ainekset:
1/2 rkl hunajaa
1/2 tl suolaa
1/2 tl sokeria
1/4 tl kanelia

Valmistus ja käyttö:
Sekoita ainekset keskenään. Pidemmän aikaa seistessään suola ja sokeri painuvat pohjalle, joten sekoita aina ennen käyttöä. Helpoin levittää iholle, jos käytät juoksevaa hunajaa.

Hiero pesun jälkeen kevyesti kainaloihin, anna vaikuttaa 5-20 sekuntia. Huuhtele huolella vedellä. Saattaa ärsyttää ihoa, joten pidä käsillä esimerkiksi aloe veraa allergisen reaktion rauhoittamiseksi. Voit myös kokeilla levittää kuorinta-ainetta muualle ihoon ennen kainaloiden kuorintaa todetaksesi, aiheuttaako hunaja ei-toivotun reaktion.

Jos tiedät olevasi allerginen hunajalle, käytä sen tilalla jogurttia. Jogurttia käyttäessäsi valmista kerralla vain pieni määrä kuorinta-ainetta ja käytä heti, koska suola ja sokeri liukenevat jogurttiin ja kiteet häviävät.

Aineksista:
Suola ja sokeri kiteisinä toimivat mekaanisena kuorintana. Koska ne eivät liukene hunajaan, kuorinta-ainetta voi käyttää useita kertoja. Suola poistaa epäpuhtauksia ja desinfioi, sokeri rauhoittaa ihoa. Kaneli ja hunaja toimivat antibakteeristen aineiden tavoin vähentäen muun muassa hiivan kasvua. Happamana jogurtti rauhoittaa ihoa ja vähentää bakteerien kasvua.
Voit käyttää ruskeaa (hivenaineita sisältävää) sokeria tai valkoista sokeria. Jos käytät suurikiteistä ruskeaa sokeria, hienonna kiteitä ennen muiden ainesten joukkoon sekoittamista. Suolana voit käyttää (joditonta) ruokasuolaa tai merisuolaa. Hienonna myös suurikiteinen merisuola.

Vinkkejä:
Olen kuorinut tällä kuorinta-aineella ajoittain myös kasvojen ihoa. Varovainen siinä pitää olla, koska suola ja sokeri ovat yleensä melko isokiteisiä ja voivat liikaa hangatessa saada ihon kirvelemään ja punoittamaan. Kuorinta on minulla vähentänyt epäpuhtauksia. On myös mukava, kun kasvot tuoksuvat hyviltä 🙂 Kuorinnan jälkeen ihoni ei myöskään kaipaa kosteusvoidetta ja iho rusottaa terveesti.

Itse tehty ihovoide

Kokeilin tehdä itse kotona ihovoidetta. Voiteen teko sinänsä ei ole vaikeaa, mutta ainesten oikeaa suhdetta saattaa joutua hieman etsimään. Erittäin kuivalle iholle sopii paremmin toinen koostumus kuin vähän kuivuvalle.

Minulla iho on paikoin hilseilevän kuiva näin talvella. Iho kutisee kuivista paikoista ja tuntuu kiristävältä. Pesen päivän mittaan myös käsiä useaan otteesen ja käsien iho on pahimmillaan punoittava ja paikoin pienillä haavoilla.

Etsinkin siis kuivalle iholle sopivaa reseptiä. Päädyin kokeilemaan myös manteliöljyä ensimmäistä kertaa. Tämä resepti on emulsiovoiteelle (sisältää sekä öljyä että vettä), joka on vedetöntä voidetta kevyempi.

voideAinekset:
15 g mehiläisvahaa
20 g kaakaovoita
50 g kookosöljyä
25 ml manteliöljyä
60 ml nestettä (esim vettä)
5 ml eteeristä öljyä

Valmistus:
Sulata (mielellään raastettu) mehiläisvaha, kaakaovoi, kookosöljy ja manteliöljy vesihauteessa tai matalalla lämmöllä paksupohjaisessa kattilassa. Lisää sulaneiden ainesten joukkoon neste ja sekoita, kunnes seos on tasaista. Jäähdytä sekoittaen huoneenlämpöiseksi. Voide muuttuu jäähtyessään kiinteämmäksi. Lisää eteerinen öljy seokseen. Siirrä sopivaan purkkiin (reseptin mukainen voide mahtuu 2 dl:n astiaan).

Huomioita:
voide lamminEmulsiota on vaikea saada onnistumaan kotona – rasva ja vesi eivät sekoitu helposti. Voiteessa tämän huomaa selvästi. Helpommalla saattaa päästä jättämällä veden kokonaan pois reseptistä.
Voide on jääkaappikylmänä kiinteää, mutta ainakin tällä ensimmäisellä kerralla tehtynä huoneenlämmössä juoksevaa. Laitoin ilmeisesti liian vähän mehiläisvahaa. Voidetta voi voide kylmavalmistuksen aikana halutessaan lämmittää uudelleen ja lisätä vahaa tai öljyä sopivan koostumuksen saamiseksi.

Eteeriseksi öljyksi sopivat esimerkiksi rauhoittavat (laventeli) tai piristävät (sitruuna) tuoksut, mieltymysten mukaan. Itse käytin teepuu- ja eukalyptusöljyä.

Manteliöljyä löytyy isommista ruokakaupoista ja apteekeista sekä luontaistuotekaupoista.

Itse tehty deodorantti

Löysin puolisen vuotta sitten sattumalta tämän ohjeen. Tein sen mukaista hyväksi todettua deodoranttia, jota olen käyttänyt nyt kuukauden päivät. Linkin kirjoittaja kertoo, ettei vaihtaisi itse tehdystä takaisin kaupan tuotteisiin. En minäkään 🙂

Toistan tässä linkistä löytyvän probioottisen deon ohjeen (pienin omin lisäyksin).

Ainekset:
17 g kookosöljyä
17 g kaakaovoita
17 g karitevoita
17 g mehiläisvahaa
20 g arrowjuurijauhoa
2-10 g ruokasoodaa
1/4 tl E-vitamiinia
15-20 tippaa eteeristä öljyä (teepuuöljy ja sitrukset hyviä)
2 tbl huoneenlämmössä säilyvää probioottia

Valmistus:

  1. Sulata vesihauteessa karitevoi, kaakaovoi, mehiläisvaha ja kookosöljy. Suosittelen kovien rasvojen ja mehiläisvahan raastamista tai pienentämistä, jotta sulaminen tapahtuisi nopeasti ja näin ei vahingoittaisi pitkällä lämmön altistuksella rasvojen koostumuksia. Jos käytettävissä on sauvasekoitin, sillä voi nopeuttaa deodorantin tekemistä ja käyttää kaikissa vaiheissa apuna.
  2. Anna rasvaseoksen hieman jäähtyä ja sekoita joukkoon siivilää apuna käyttäen arrowjuurijauho ja ruokasooda.
  3. Sekoita mukaan haluamasi tuoksut ja eteeriset öljyt. Viimeistele E-vitamiinilla ja probiootilla. Probiootti tulisi lisätä siinä vaiheessa kun sekoitus on jäähtynyt ihonlämpöiseksi.
  4. Annostele deodorantti haluttuihin säilytyspurkkeihin. Anna deodorantin jäähtyä jääkaapissa ilman kantta, jotta kosteus pääsisi haihtumaan eikä jäisi deodorantin pinnalle. Kosteus lyhentää deodorantin säilyvyyttä ja altistaa rasvat ja öljyt härskiintymiselle ja homeelle.
  5. Annostele kumpaiseenkin kainaloon herneen verran. Jos annostelet käsin, muista puhtaat kädet.

Herkkäihoisen kannattaa miettiä, kuinka paljon laittaa ruokasoodaa. Liika voi ärsyttää ihoa. Itse laitoin 5 g, koska ihoni ei kestä voimakkaita aineita.

Käytin deon teossa tuoksuina (ja osana vaikuttavista aineista) teepuuöljyä ja sitruunaöljyä. Lisäksi mehiläisvahan mukana seokseen meni pieni määrä hunajaa. Muutaman ensimmäisen deon levittämisen jälkeen kainaloita kutitti (luultavasti hunajan takia), mutta kutina hävisi parissa päivässä.

Deo ei pidä ihon hienhajua poissa yhtä tehokkaasti kuin kaupalliset tuotteet, mutta minulla kainaloiden iho on nyt kunnossa, toisin kuin aiemmin. Olen murrosiästä lähtien hikoillut runsaasti (lähes tauotta) ja hikoilu sekä deodorantit saivat aina noin vuodessa aikaan sen, että käyttämäni paitojen kainalot alkoivat haista pahalta ja vaatteet piti heittää pois. Hiki ja kemikaalit myös pilasivat kankaiden värit.

Nyt voin käyttää samaa vaatetta kolmekin päivää ilman että se alkaa haista. En edes muista koska sellainen olisi viimeksi ollut mahdollista (vaikka olen testannut vuosien mittaan muutamaa kymmentä deodoranttia ja antiperspiranttia). Lisään itse tehtyä deodoranttiani tarvittaessa päivän mittaan, ja haju sekä pääosin myös hikoilu pysyvät poissa (*hyppii riemusta*).

Deo kulkee mukanani aina muutaman päivän välein täyttöä kaipaavassa huulirasvahylsyssä. Seos on lämpimässä sen verran pehmeää, etten ole laittanut sitä esim. tyhjentyneeseen deostikkiin, siitä tulisi sotkua. Levitän deon (puhtailla) sormilla suoraan iholle. Säilytän lasipurkissa olevaa deodoranttia jääkaapissa, jossa se tuntuu säilyvän hyvin.

Linkissä olevaa kainaloiden kuorintaa olen myös tehnyt ohjeen mukaan. Siitä myöhemmin.