Yrttikasvoveden käyttökokemuksia

Jouduin pitämään tauon kirjoittamisessa, koska muutimme Hollannista Suomeen. Olemme nyt turvallisesti kotomaan kamaralla ja tavaratkin on saatu jonkinlaiseen järjestykseen uudessa kodissa. Jatkan tästä jälleen säännöllisen epäsäännöllistä kirjoittamista 🙂

Kaksi kuukautta sitten tein kasvovettä etikasta ja yrteistä. Olen käyttänyt syntynyttä tiivistettä annostuksella 1 rkl tiivistettä 0,5 l:aan vettä joka päivä, aamuin illoin. Ensimmäisten kahden viikon aikana en huomannut muutoksia, mutta pidempään kasvovettä käytettyäni olen huomannut ihon pysyvän siistimpänä ja sileämpänä. Epäpuhtauksia on vähemmän ja iho rasvoittuu hitaammin. Couperosakin on vähentynyt – ei kylläkään täysin hävinnyt.

Yksi omituinen juttu kasvoveden käytössä tosin on. Kasvoveden joukkoon kertyy kummallista ainetta, kuin pumpulia. En tiedä johtuuko tämä siitä, että laitoin valmiiksi laimentamani kasvoveden paremman astian puutteessa muovipulloon vai siitä, että käyttämäni vesi oli epäpuhdasta ja säilöntäaineen puuttuessa koostumus muuttuu. Joku kemiaa taitava ehkä osaisi kertoa miten asia lienee…

Viikon päivät meni myös tottua tuotteen hajuun, joka on etikkainen ja yrttinen, kuten arvata saattaa. Nyt en enää hajua huomaakaan – enemmän häiritsevät keinotekoisesti tehdyt tuoksut, joita kasvovesissä yleensä on.

Yrttikasvovesi ongelmaiholle

Tohtori Hauschka neuvoo tekemään itse kasvovettä yrteistä ja viinietikasta. Kokemuksesta tiedän omenaviinietikan toimivaksi ihonhoitotuotteeksi ja jos yrtit toimivat sisäisesti, mikseivät yhtä hyvin ulkoisestikin.

Minulla on ohut ja herkkä iho, ajoittain myös couperosaa. Vaikka ihoni on rasvainen, kasvoissa on myös kuivempia alueita, joissa verenkierto on huonompi ja iho punoittaa helposti. Rasvaiset alueet taas ovat epäpuhtaita, eli tulee helposti mustapäitä ja finnejä (edelleen, vaikka murrosikä oli ja meni).

Laitoin tänään lasipurkkiin kuivattuja yrttejä:

– siankärsämöä
– laventelia
– kamomillaa

Päälle kaadoin luomuomenaviinietikkaa. Nyt purkki saa seistä komerossa kaksi viikkoa, että yrttien vaikuttavat aineet liukenevat etikkaan.

Kamomilla toimii herkälle iholle sopivana rauhoittajana ja laventeli ja siankärsämö taas puhdistavat ja desinfioivat. Kahden jälkimmäisen pitäisi myös auttaa pintaverenkiertohäiriössäni. Kun yrtit ja etikka ovat seisseet sen kaksi viikkoa, lisään joukkoon vielä hieman auringonhattu-uutetta, jota minulla sattuu olemaan kaapissa. Puolet kyseisestä valmisteesta tosin on alkoholia, mutta kun laitan sitä vain vähän, alkoholi ei haittaa. Auringonhattu toimii sitten myös puhdistavana osana.

Laventelin pitäisi sopia myös hyvin herkälle iholle. Sitähän käytetään yleisesti jalkojen ihon hoidossa edistämään verenkiertoa ja ihon tervehtymistä. Ja tietysti rauhoittamaan. Siankärsämöä kokeilen nyt, koska en ole kukille allerginen – siankärsämöstä voisi kosketusallergiaherkkä saada oireita.

Laimennan kasvoveden joka tapauksessa reilusti – tohtorin ohjeen mukaan yksi ruokalusikallinen puolta vesilitraa kohti on sopiva suhde herkälle iholle (muuten  kaksi ruokalusikallista).

—
Lähteet:
Herätä kauneutesi. Hyvinvointia luonnosta Dr. Hauschkan tapaan: Susan West Kurz ja Tom Monte, suom. Ulla Lempinen. Gummerus
–
Lääkkeitä luonnosta. 170 lääkeyrttiä ja mitä tiedämme niistä nykyisin. Oy Valitut Palat – Readers Digest Ab Helsinki

Savea hiuksiin

Kävin taas paikallisessa luomukeskuksessa katsastamassa shampoohyllyjä. Etsin tervashampoota, mutta sellaista siellä ei ollut. Tilaamalla saisi. Löysin kuitenkin mineraalisavea, joten päätin kokeilla sitä.

Savea on yleisesti myytävänä kahta laatua: valkosavea eli kaoliinia ja mineraalisavea, joka kulkee yleisemmin nimellä Rhassoul. Valkosavi on tarkoitettu kuivalle ja atooppiselle iholle, mineraalisavi rasvaiselle ja psori-iholle. Savea saa veteen sekoitettavana jauheena ja käyttövalmiina sekoituksina.

Saven käytön etuina on pakkauksessa tulleen ohjeen mukaan hellävaraisuus ja ärsytyksen ja kutinan väheneminen. Savi ei pese liian voimakkaasti ja auttaa ongelmaihon hoidossa. Ja savella voi pestä myös hiukset, ei pelkästään hoitaa ihoa.

Eikun tuumasta toimeen. Valintani oli ilman muuta jauhemainen mineraalisavi. Pidän perusjutuista, ilman lisättyjä tuoksuja. Lisää vain vesi -periaatteella… 🙂

Saven käyttö, puolipitkien hiusten pesu:
1. Mittaa 3-6 rkl jauhetta kaksinkertaiseen määrään lämmintä vettä, anna turvota hetki (oikean määrän oppii vain kokeilemalla)
2. Levitä kasteltuihin hiuksiin, anna vaikuttaa hetki.
3. Lopun saven voi käyttää kasvojen pesuun – savella voi tehdä kevyen kuorinnan

Ei ollut vaikeaa. Enkä voi välttää kuvittelemasta lapsia pitämästä hauskaa peseytymällä savella. Heille se voisi olla päivän paras hetki – tulla puhtaaksi sotkemalla. Mikä ajatus…

Koska puhtaaksi sillä tuli. Korvat tosin on huuhdottava hyvin, ettei niihin jää savea. Ja jos iho on vähänkin kuivuuteen taipuvainen, lisäisin saven joukkoon öljyä, kuten ohjeessa lukee. Kasvojeni ihoa kiristi vähän pesun jäljiltä, pintakuiva kun on. Minulle paras olisi varmasti pestä hiukset öljyä lisäämättä ja iho hieman öljyä lisäten.

Savi tuoksuu minusta miellyttävästi maalta. Selkeästi erilainen tuoksu kuin suihkussa ollessa on tottunut tuotteelta odottamaan. Minulle tuli kotoinen ja hyvä olo siitä – mitä en ollut ollenkaan odottanut. Voin kuvitella peseytyväni putouksen alla jossain koskemattomassa luonnossa… (!) Pidän kovasti tästä tuotteesta. Lisäksi savi on taloudellinen valinta ainakin minulle: käytin kolme ruokalusikallista kilon jauhepaketista, joka täällä maksoi vajaat 20 euroa. Ja hiusten pesun ohella saa kasvohoidon 🙂 Savi nimittäin pesi pois myös meikkivoiteen ja puuterin ja jätti ihon pehmeäksi.

Oreganoöljykokeiluni

alkoi pari viikkoa sitten, ennen lomaa (jonka takia kirjoittamisessa oli tauko). Suuhuni tuli tulehdus, joita on ollut ennenkin, muttei niin pahaa. Ja päänahka kutisee ja rasvoittuu. Näitä olen hoitanut ja hoidan oreganoöljyllä, luonnon antibiootilla.

Epäilen suutulehduksen aiheuttajaksi sientä, jota jokaisen ihmisen elimistössä on luonnostaan. Toisilla se vaan innostuu kasvamaan liikaa, esimerkiksi liian hiilihydraatin syönnin takia, kuten minulla. Vaikka olen vähentänyt ruokavaliostani radikaalisti hiilihydraatteja, siltikään hiivan kasvu ei ilmeisesti ole vielä hallinnassa.

Kahdessa viikossa sain kipeät paikat kielestä katoamaan oreganoöljyn päivittäisellä käytöllä. Aine tosiaan toimii. Tosin sitä ei kannata laittaa suuhunsa sellaisenaan, vaan sekoittaa johonkin, esimerkiksi pieneen tilkkaan ruokaöljyä. Se polttelee kuin vahva mauste – onhan valmistusaineina 31% oreganoöljyä ja 69% alkoholia. Todella, alkoholia, ja silti kutsutaan öljyksi. Valmistetta saa myös oikeasti öljynä sekä kapseleina.

Siis kaksi tai kolme tippaa oreganoöljyä ja teelusikallinen kylmäpuristettua ruokaöljyä. Sekoitetaan ja purskutellaan kuin suuvettä. Sillä lähtee varmasti ientulehdus… Minä käytin öljysekoitusta kuten suuvettä, hampaiden pesun jälkeen illalla. Suuvedestä poiketen tosin nielin öljysekoituksen. Suuhun jäi polttava tunne vajaaksi puoleksi tunniksi, vaikutus kuitenkin kesti uskoakseni pidempään. Aamulla suussa ei ollut töhnäistä tunnetta, kuten tavallisesti.

Oreganoöljyä saa luontaistuotekaupoista eteeristen öljyjen hyllystä. Kannattaa tietysti tutustua etukäteen mahdollisiin haittoihin – öljy muun muassa saattaa estää raudan imeytymistä.

Tänään päätin tehdä kutisevaan päänahkaani sekoituksen oliivi- ja oreganoöljystä. Tein tutkimustyötä netissä ja totesin, että seborrooista ekseemaa ja atooppista ekseemaa hoidetaan usein samalla tavalla. Yksi päähoitomuoto on kortisoni, käytössä on myös muun muassa salisyylihappo-perusvoidesekoituksia. Koska hilseshampoot eivät ole kutinaan auttaneet, ehkä oreganoöljy sitten. Minulla ei ole todettu kumpaakaan edellämainituista ekseemoista, mutta alkaa yhä enemmän epäilyttää, että kyse voisi olla jommasta kummasta.

Oraganoöljyllä (kuten muillakin yrttiöljyillä) on todettu olevan bakteereja tuhoavia vaikutuksia ihan laajemmassakin mielessä. Sillä voi siis parantaa myös flunssaa ja kaikenlaisia infektioita. Harmi kyllä mausteoregano valmistetaan eri lajikkeesta, joten sillä ei samaa vaikutusta ole…

Hiusten ja päänahan hoitoa

Viime viikolla tein hankintoja ekotuotteita myyvässä keskuksessa. Mukaani tarttui sieltä kolme Santen shampoota, joita olen nyt testannut. Kaikki vaikuttavat hyviltä. Saa nähdä, mistä tulee suosikki pidemmässä käytössä.

Natural Balancesta lukee Santen sivulla: ”Delivers new elasticity to fine and delicate hair. The gentle formula with silk protein and wheat germ extract invigorates the natural beauty and vitality of your hair, without weighing it down.” Shampoo sisältää alkoholia.

Hoitava, tasapainottava ja kiiltoa antava shampoo

Hoitavasta (’kur’) shampoosta B&W kertoo: ”Sante Kur Shampoo Bio-Ginkgo & Olive Vitalisiert müdes, strapaziertes Haar und Kopfhaut besonders sanft und gründlich. Wertvolle Pflege-Wirkstoffe aus Bio-Ginkgo, Bio-Aloe-Vera-Saft und dem Haar-Conditioner Inulin schenken neue Vitalität und Spannkraft. Das Shampoo für die tägliche Anwendung.”

Kiiltoa antava (glanz) shampoosta lukee Santen sivulla: ”Gentle daily hygiene formulated to restore glossy good looks to dull, lusterless hair. Utilizing only the mildest botanical sudsing agents, revitalizing herbal extracts, and shine enhancing orange oil.”

Toisesta lähteestä luin, että tuo viimeinen tuote olisi tarkoitettu kuiville hiuksille. Vaikka minulla on todella rasvoittuva päänahka, kuivien hiusten tuotteet sopivat silti, koska hiusten latvat ovat kuivat. Ja glanz-shampoo tuntuu pesevän hiukset myös puhtaiksi, muttei ylipuhtaiksi.

Noissa matalammissa pulloissa lukeekin, että niiden pitäisi sopia koko perheelle, vauvasta vaariin. Niiden tuoksu on paljon miedompi kuin tuossa kuvassa keskimmäisenä olevan shampoon. Pidän kuitenkin noista kaikista, omat hyvät puolensa jokaisella.

Hoitoainetta en ole tarvinnut. Laitan vain hiukan perusvoidetta hiuslatvoihin. En myöskään tarvitse mitään hiusten muotoilutuotteita. En käytä hiustenkuivaajaa tai ilmakiharrinta, joten hiuksia ei tarvitse suojata käsittelyiltä.

Sooda-etikkakuurin päätyttyä olen edelleen käyttänyt etikkaa päänahan hoidossa – kuten olen tehnyt jo pari vuotta. Soodan käytön aikana päänahka ei kutissut, nyt taas kutisee. Siihen shampoot eivät ainakaan vielä ole auttaneet. Eikä ajoittain päänahkaan hieromani oliiviöljy. Mutta omenaviinietikka (tai omenasiiderietikka) 1/4 suhteessa veteen auttaa. Laitan tavalliseen muoviseen lääkeruiskuun (käytetään esim yskänlääkkeen annostelussa) reilun millin etikkaa ja loput vettä ja ruiskutan sen vähän kerrallaan hieroen päänahkaan ja annan vaikuttaa 15-30 minuuttia. Sitten pesen hiukset tavalliseen tapaan.

Hiusten pesu

ruokasoodalla ja etikalla shampoon sijasta on osoittautunut hyväksi valinnaksi lyhyessä juoksussa. Hiukset ovat puhtaat ja hyvän tuoksuiset – eikä niille tarvitse aamulla tehdä muuta kuin kammata. Mikä ihana helpotus, ettei ennen lähtöä tarvitse suristella kihartimella eikä suihkuttaa kemikaaleja hiuksiin!

Lueskelin kuitenkin eri lähteistä, että soodapesu toimii kyllä, mutta kuivattaa päänahkaa ja saa ihon tasapainon siksi järkkymään. Soodallahan on puhdistavia vaikutuksia, joiden takia sitä käytetään myös esimerkiksi siivoustuotteissa.

Rasvaiselle päänahalleni parin viikon sooda-etikkakuuri vaikuttaa silti tehneen hyvää. Hiukset tuntuvat olevan paremmin tasapainossa. Luulin käyttäväni hyvää shampoota, mutta näyttää siltä, että asia ei ollutkaan niin… Joudun siis etsimään uuden, koska vaihto takaisin shampooseen on tehtävä pikapuoliin, etteivät hiusten latvat pääse kuivumaan liikaa.

Suosittelen joka tapauksessa kokeilemaan ainakin hiusten huuhtelua etikalla. Olen aiemmin hoitanut rasvaista hilseilevää päänahkaani omenaviinietikalla ja se on auttanut. Hilseshampoot eivät. Etikka ei kuivata päänahkaa, toisin kuin hilseshampoot.

Soodapesun voi tehdä kahdella tavalla: joko tekemällä soodasta ja vedestä tahnan tai sekoittamalla soodan suoraan pullossa olevaan veteen (n. 2,5 dl:aan). Tarvittava soodan määrä on 0,5-3 teelusikallista pesua kohti – oikean määrän oppii kokeilemalla. Määrä riippuu siitä, onko hiuspohja kuiva vai rasvainen. Minulla on todella rasvainen päänahka, jotan olen käyttänyt soodaakin reilusti saadakseni hiukset puhtaiksi. Minä olen kaatanut soodaveden pikku hiljaa pullosta hiuksiin – varoen, ettei kaikki vesi valu heti pois hiuksista. Tahna taas hierotaan päänahkaan, vettä voi lisätä tarvittaessa. Sooda ei vaahtoa, vaikka monella foorumilla mainitaankin sen ”vaahdottaminen” hiuksiin 🙂 Tärkeää on huuhtoa hiukset hyvin pesun jälkeen.

Sooda on pesevä aine, joka myös kuivattaa. Soodan jälkeen on tärkeää laittaa hiuksiin jotain, joka sulkee hiussuonet. Esimerkiksi etikka toimii hyvin. Väkiviinaetikka on turhan vahvaa, mutta esimerkiksi omenaviinietikasta jää hiuksiin miellyttävä tuoksu. Ja etikkakin pitää laimentaa – noin 2 teelusikallista 2,5 desiin vettä riittää hyvin. Etikka haisee pahalta – todella! – mutta siihen tottuu. Ja se saa hiukset kiiltämään ja vähemmän pörhölle soodan jäljiltä.

Sooda-etikkapesu on kannattanut senkin takia, että kylppärissä on vähemmän siivottavaa – sooda ja etikka pitävät myös suihkun puhtaampana 🙂
Pesun jälkeen olen laittanut aina kuiviin hiuslatvoihini hoitoaineeksi tavallista perusvoidetta.

Huomenna olen menossa leikkauttamaan hiuksia, joten shampooton kausi päättyy siihen (en tiedä missä täällä olisi ekokampaamo…) Käyn kuitenkin myös huomenna etsimässä ekoshampoota – etsimässä nimenomaan, koska olen oppinut, ettei täällä (vieraassa maassa) läheskään aina ensimmäisellä kerralla onnista…

Kaksi viikkoa

olen jo käyttänyt oliiviöljy-suolanaamiota. Olen huomannut paljon positiivisia vaikutuksia 🙂

Varo, ettei mene suuhun tai silmiin - maistuu pahalta, kirvelee silmissä. Ei valu, kunhan ei laita liikaa öljyä

Minulla on kasvoissa pintakuiva rasvainen iho, joka on yleensä epäpuhdas ja karstainen, jos en kuori ihoa kevyesti aamuin illoin. Naamio auttoi näissä kaikissa ongelmissa – mihin eivät ole pystynyt mitkään kokeilemani tuotteet tähän asti yhtä lyhyessä ajassa.

Pintakuivuus helpotti, rasvaisuus (ihon kiilto) väheni, karstasta eli kuolleesta ihosolukosta katosi suurin osa. Myös tulehtuneet ihohuokoset paranivat muutamassa päivässä.

Ensimmäisenä iltana opin naamion käytöstä muutaman asian:
1. Ihoni punoitti niistä kohdista, joista se oli kuivin – joihin siis tarvittiin eniten kosteutta.
2. Naamio maistui pahalta…
3. Suolakiteet eivät liukene öljyyn, joten naamio toimii tarvittaessa myös kuorintanaamiona.
4. Öljyä on hieman hankala saada pesun jälkeen pois silmäripsistä – toisaalta, saanpa tuuheat ripset samalla 🙂
5. Vaikka kasvoissa olisi pahasti tulehtuneita kohtia, naamiossa oleva suola ei kirvele, koska se on sekoittunut öljyyn.

Sekoita öljy ja suola ja naamio on valmis käyttöön

Muuta oleellista:
6. Mitä viileämmällä vedellä naamion huuhtoo pois, sitä enemmän öljyä jää iholle. Muutaman päivän käytön jälkeen totesin, että minulle on paras haalea vesi. Silloin öljyä jää sen verran, että iho ei tunnu kireältä pesun jälkeen.
7. Ei tuntunut hyvältä käyttää naamiota viikkoa joka päivä. Neljänä päivänä peräkkäin käytin, sitten joka toinen tai kolmas päivä, sen mukaan mitä iho tuntui tarvitsevan. Oliiviöljyn ei pitäisi tukkia ihohuokosia, mutta minusta vaikutti siltä, että jos naamiota käyttää liian monta päivää peräkkäin, niin voi silti käydä.

Naamio kannattaa tehdä leveäreunaisessa astiassa, jotta sen levittäminen kasvoille on helpompaa

8. Naamion lisäksi jatkoin muuta kasvojen ihonhoitoa kuten tavallista. Kuorin kasvot kevyesti aamulla ja niinä iltoina joina en käyttänyt naamiota. Minulla on jo pitkään ollut apteekin perusvoide kosteusvoiteena.
Naamion käytön aloittamisen jälkeen olen etsinyt uutta kasvovettä, joka ei olisi niin vahvaa kuin nykyiset käytössäni olevat tehokkaasti puhdistavat ongelmaihon hoitoon tarkoitetut kasvovedet. En tarvitse enää niin voimakasta puhdistusta.

Tämän naamion käyttökokeilu jää pysyväksi 🙂