Ihon hoito virtsalla

Kaikkeahan pitää kokeilla, joten kokeilin oman aamuvirtsani käyttöä säärien ja käsivarsien ihonhoidossa. Ajatus tuntui ennen kokeilun aloittamista oudolta ja aiheutti kuplintaa vatsanpohjassa, joten ei muuta kuin rajoja ylittämään…

Virtsallahan voisi esimerkiksi puhdistaa ihossa olevia haavoja tai värjätä turkiksia. Koska puhtaassa (puhtaasti otetussa ja säilytetyssä) virtsassa on vain niitä aineita, joita keho tuottaa, sen ei pitäisi vahingoittaa kehoa millään tavalla (paitsi tietysti liikaa käytettynä, mikä pätee mihin tahansa asiaan…). Voihan omalla syljelläänkin antaa ensiapua pienille avohaavoille – sylki tyrehdyttää vuodon nopeammin ja samalla haava puhdistuu.

Virtsan sisältämää ureaa käytetään kaupallisissa kosmetiikkatuotteissa (esim käsivoiteissa), koska se pehmentää ihoa. Edellisen linkin tekstissä kerrotaan, että urea kosteuttaa ja ohentaa paksuuntunutta ihoa, mutta voi ärsyttää ohuella iholla. Netissä on viime vuosina keskusteltu myös urean (virtsan) käytöstä aknen hoidossa. Toisilla virtsa käsittääkseni on toiminutkin siinä tehtävässä. Ideana on, että aamuvirtsaa otetaan puhtaasti (sama tekniikka kuin lääkärissä virtsanäytettä antaessa) purkkiin, jota säilytetään jääkaapissa ja pyyhitään esim. vanulapun avulla kasvoja virtsalla aamuin illoin normaalin puhdistuksen jälkeen.

Monien mielestä ajatus virtsan levittämisestä iholle on ällöttävä – virtsan ajatellaan olevan jätettä, joka haiseekin pahalta, siitä halutaan vain eroon. Toisaalta, levitettiinhän aiemmin eläintenkin virtsaa ja lantaa pelloille, jotta saataisiin parempi sato. Ei sekään hyvältä haissut…

Kokeiluni virtsan parissa kesti vain kaksi päivää, koska minusta ihoni haisi virtsalta sen jälkeen, kun olin levittänyt sitä iholle, antanut olla iholla hetken ja huuhdellut pois. Pahempiakin hajuja on, mutta ei ole mukava viettää päiväänsä vienossa virtsan hajussa – huolimatta siitä, ettei hajua kukaan muu huomannut kuin minä itse. Toisekseen, ihoni hilseili pahasti ne kaksi päivää, vaikka olikin selvästi tavallista joustavampi. Virtsakokeilun aikana en laittanut iholle mitään muuta, koska halusin nähdä, mitä tapahtuu pelkkää virtsaa käyttämällä. Ajattelinkin kokeilla, toimisiko virtsa sekoitettuna tuoksuvaan kookosöljyyn. Kookos ehkä peittäisi epämiellyttävän hajun. Uskoisin joka tapauksessa käyttäväni ihon hoidossa jatkossakin mieluiten suolaa, oliiviöljyä ja kookosöljyä.

Ja täytyypä todeta, ettei puolisoni olisi ilahtunut virtsapurkista jääkaapissa, joten suoritin kokeiluni hänen poissaollessaan. Eikä virtsapurkki jääkaapissa minullekaan ihan noin vain sivuutettava asia ollut. Ei myöskään se, että keräsin virtsaa ihan tarkoituksella ja tiettyjä periaatteita noudattaen, tietäen, että olin tekemässä sillä ihan henk koht ihmiskoetta, enkä ollut keräämässä näytettä lääketieteen tarkoituksiin.

Vuoropäiväpaasto, vko 5

Tänään alkoi jo kuudes viikko. Olen ollut todella väsynyt (muutama tavallista rankempi päivä takana) ja paastopäivän pitäminen tänään on ollut työn takana. Illalla en ole jaksanut touhuta normaaliin tapaan, ja jos ajatukset eivät ole koko ajan keskittyneet johonkin – väsyneenähän ne eivät ole – huomaan olevani todella nälkäinen. En pystynyt eilen syömään (ei vain maistunut) normaalisti tarvitsemaani määrää ja se tuntuu tänään.

Olin alunperin odottanut, että kunhan totun rytmiin, paastopäivien pitäminen on helpompaa. Näyttää kuitenkin olevan niin, ettei etukäteen voi tietää kuinka helppoa tai vaikeaa vähemmän syöminen minäkin päivänä on. Välillä paastopäivät sujuvat ilman oikeastaan mitään erityisiä tuntemuksia, välillä taas nälkä vaivaa kovasti. Ehkä hormonit (kuukautiskierto) vaikuttavat näin paljon näläntunteeseen?

Olen paastopäivinä pitänyt 400 kcal tiukkana rajana. Uskoisin, että paaston alussa olin lähempänä 500 kcal, nyt kun ajattelen syömisiäni. Laskin kyllä kaloreita alusta asti, kuten teen edelleen. Ja paino on pudonnut samaa tahtia joka viikko, kilon viikossa. Senttejä on kadonnut erityisesti vyötäröltä, minkä huomaan myös vaatteista 🙂

Liikuntarytmiä en ole juurikaan muuttanut, koska harrastan vain lyhyitä voimailutreenejä (korkeintaan puoli tuntia). Joka päivä jaksan hyvin kävellä muutaman kilometrin sauvojen kanssa tai ilman. Pyöräilykään ei tunnu rasittavan liikaa paastopäivinä, kunhan pysyn kohtuudessa. Tuskin kuitenkaan jaksaisin paastopäivänä rankkaa liikuntaa. En usko kovan treenin sopivankaan niukkaproteiiniseen paastopäivään, vaikka sen jaksaisinkin.

Ajoittaisista nälän tunteista huolimatta olen tyytyväinen olon keventymiseen. Osittain on kyse harhasta – en jaksaisi juosta kaupungin toiselle laidalle, vaikka kävellessä tuntuukin siltä, että jaksaisin… 😉 Kevyt olo saa kuitenkin myös mielialan korkealle.

Tomaattikastikkeessa keitetty jauheliha

Opiskelujen päälle ei tee mieli kokata kahta tuntia. Siksi päädyinkin muutama päivä sitten taas jauhelihaan. Onneksi muistin, että minulla on esihistorialliselta ajalta (kun internetiä ei ollut) tallella ainakin yksi vähän erilainen resepti. Lähdettä en enää muista. Kuvia ei ole, koska ruoka katosi valmistamisen jälkeen niin nopeasti kattilasta… Lisään kuvat kunhan teen tätä seuraavan kerran.

Ainekset: (6-10 hengelle)
600 g jauhelihaa
6 isoa tomaattia tai 500 g tomaattimurskaa
2 isoa sipulia
2-4 valkosipulinkynttä
Mausteita: yrttejä, pippuria, suolaa
2-4 rkl tomaattipyrettä tai ketsuppia
Vettä

Valmistus:
1. Kastike. Leikkaa sipulit ja valkosipuli pieniksi paloiksi, kuullota öljyssä paksupohjaisessa kattilassa. Lisää juokkoon kuutioidut tomaatit tai tomaattisose. Anna kiehua keskilämmöllä 20-30 minuuttia, kunnes kastike on paksua ja tomaatinpalat hajonneet. Lisää 2-5 dl vettä (myöhemmin lisättävästä lihasta irtoaa lihan laadusta riippuen kastikkeeseen ainakin jonkin verran nestettä, joten älä lisää liikaa vettä) ja mausteet.

2. Jauheliha. Sekoita jauhelihan joukkoon suolaa, pippuria ja tuoreita yrttejä oman maun mukaan.

3. Yhdistäminen. Muotoile jauhelihasta tiiviitä palloja tai pötköjä. Sekoita ne varovasti tomaattikastikkeen joukkoon. Lisää tarvittaessa vettä. Anna kastikkeen kiehua n. 20 minuuttia.

4. Vinkki. Ruokaan saa eksoottisempaa vivahdetta lisäämällä tomaattikastikkeen joukkoon inkivääriä, kuminaa, korianteria ja / tai kanelia. Nauti kastike kypsennettyjen vihannesten, pastan tai leivän kanssa.

Vuoropäiväpaasto, vko 4

Tällä viikolla söin aiempaa enemmän makeaa. Epäilen sen johtuneen siitä, että olin jo alkanut uskoa, että paasto sujuu jatkossa helposti, koska olin pystynyt jättämään herkkuja koskematta pöydälle paastopäivinä. Tottumuksen voima on suuri, ja joskus huonoista tavoista (tai riippuvuuksista) on todella vaikea päästä eroon…

Eilen oli ensimmäistä kertaa vuosikausiin päivä, jolloin ei tehnyt mieli syödä. Ruokahalua ei ollut, vaikka oli nälkä. Söin kuitenkin ja suunnittelin, että jos samat tuntemuksen jatkuvat, noudatan niitä. Tänään en sitten olekaan syönyt juuri mitään (korkeintaan 100 kcal). Tällainen on minulle todella poikkeuksellista – tavallisesti ruoka maistuu minulle mihin tahansa aikaan päivästä, missä tahansa.

Aiemmilla viikoilla olen toisina päivinä tuntenut oloni hieman turvonneeksi (niin vähän etten ole edes maininnut asiasta), mutta nyt huomaan olon keventyneen, koska turvotuksen tunne on kadonnut. Tänään tuntui siltä, että jaksaisin juosta toiselle puolelle kaupunkia. Siis silloin kun en juossut – enhän minä oikeasti siihen pystyisi 🙂 Juoksin kuitenkin portaita ylös muutaman kerroksen ja hämmästykseni se tuntui hyvältä.

Päätä särkee, koska olen syönyt niin vähän. Täytynee käytä jääkaapilla, vaikkei ruokahalua olekaan.

Vuoropäiväpaasto, vko 3

Kolmannella paastoviikolla oli välillä nälkä ja kiusaus paastopäivinä syödä enemmän kuin olisi kannattavaa (paaston kannalta). Pidin kuitenkin pintani 🙂 Toisaalta normaalisyömisen päivinä oli kevyt olo ja mietin, että vuoropäiväpaastoamalla voisi helposti saada käsityksen siitä, mitä tarkoittaa ’sopiva annos’. Niinä päivinä, joina saa syödä tavalliseen tapaan, ei pysty syömään kerralla isoa annosta. Annoskoko siis pienenee, halusi tai ei. Paaston jälkeen voisi edelleen pysytellä samankokoisissa (=pienemmissä) annoksissa.

Huomasin myös, että koska kiusaus syödä paastopäivinä kalorirajoitusta enemmän voi olla suuri, vuoropäiväpaasto ei sovi syömishäiriöisille. Paastoaminen, vaikkei olisikaan täysin syömättä, voisi helposti johtaa syömishäiriökierteeseen. Luin tästä asiasta kyllä etukäteen, mutta nyt olen muodostanut asiasta myös oman mielipiteeni.

Kirjoitin aiemmin siitä, että iltapäivällä alkaa tehdä mieli suolaista. Kokeilin lisätä lounassalaattiin suolaa, ja sehän ratkaisi asian. Nyt kahvitauolla riittää se, että juon jotain. Illalla syön taas kasviksia, joihin lisään hieman suolaa. Huomasin myös sen, etten paastopäivinä halua kuluttaa paljon aikaa syömiseen. Päädyinkin kokeilemaan (ensimmäistä kertaa ikinä) dieettipatukoita. Hienoiseksi yllätyksekseni patukat toimivat oikein hyvin. Söin puolikkaan (100 kcal) patukan aamulla yhdessä reilun vesiannoksen kanssa ja vasta vähän ennen lounasta tunsin itseni nälkäiseksi. Luulen, että jatkossa syön silti aamuisin kananmunan, ihan jo patukoiden hinnan takia.

Seuraavalla kerralla kirjoitan siitä, onko vuorokausirytmin muuttuminen (palasin työharjoittelusta koulun penkille) vaikuttanut paastoamiseen.

Vuoropäiväpaasto, viikko 2, osa 2

Toiselle viikolle vuoropäiväpaaston aloittamisen jälkeen osui pääsiäinen. Söimme kotona pääsiäisaterian sunnuntaina, joka olisi ollut paastopäivä. Pääsiäisen aikana pidin tämän takia kaksi peräkkäistä normaalipäivää, niitä ennen ja niiden jälkeen paastopäivän. Päätin, ettei kahden peräkkäisen normalisyömisen päivän pitäminen tule tavaksi, mutten myöskään aio olla jatkossakaan täysin ehdoton päivien vuorottelusta. Mielenterveys voi paremmin, kun ei pingota liikaa 🙂

Huomasin tietysti myös, kuinka paljon kevyempi olo on, kun joka toinen päivä oikeasti on paastopäivä. Huomasin selvän eron toisena peräkkäisenä normaalipäivänä, olo oli raskas (vaikka söinkin pääsiäisaterialla erittäin kohtuullisesti).

Toisen viikon aikana euforinen olo on tasoittunut edelleen. Olo on kevyt sekä paastopäivinä että normaalisyömisen päivinä. Päänsärky ei vaivannut kuin yhtenä päivänä (josta kirjoitin aiemmin).

Olen huomannut, että syön normaalipäivinä suunnilleen saman verran kuin aiemmin joka päivä. Paastopäivät saavat aikaan sen, etten pysty syömään enempää voimatta pahoin. Tärkeä huomio on myös se, että paastopäivinä minun on huolehdittava suolansaannista. Hikoilen paljon, joten tarvitsen myös keskimääräistä enemmän suolaa. Lisään kolmannella viikolla lounaaseen suolaa, katsotaan parantuuko tasapaino.