Itse tehty maitorahka

Seuraava askel jogurtin jälkeen oli maitorahka. Karppifoorumilla joku kirjoitti, että koko asunto haisi happamalta maidolta rahkaa tehdessä, mutta en itse sellaista huomannut. Haju ei häirinnyt ollenkaan.

Tarvikkeet:
Maitoa
Kannellinen uunivuoka

Valmistus:
Kaada maito vuokaan ja anna piimiä lämpimässä paikassa kaksi päivää. Leikkaa kahden päivän päästä astiassa oleva piimä pohjaa myöten ristiviilloille ja laita 100-asteiseen uuniin muutamaksi tunniksi, jolloin hera irtoaa. Jäähdytä astia. Valuta hera pois harson ja sivilän avulla.

Peitin pöydällä kaksi päivää olleen astian pyyhkeillä kuten jogurttia tehdessäkin, koska asunnossamme tosiaan vetää. Kolme tuntia kiertoilmauunissa riitti irrottamaan heran – uunissa oli lämpöäkin hieman vähemmän kuin tuo 100 astetta.

Litrasta maitoa tuli vajaat 300 grammaa rahkaa. Loppu noin 700 grammaa (tai 7 desilitraa) on nyt maitoheraa.

Rahkan ohjeen löysin Marttaliiton ruokanurkasta.

Iloista Joulua!

Kuuntele Tonttu.

Tofu, tomaattikastike ja japanilaiset kasvikset

Hankin taannoin arrowjuurta (nuolijuurta) koekäyttöön. Tänään tein kastiketta, johon laitoin sitä. Purkin kyljessä lukee, että siinä on hiilihydraatteja sadassa grammassa 94 grammaa, mutta eipä sitä paljoa tarvitse kastikkeen sakeuttamiseksi laittaa. Vajaa ruokalusikallinen sakeutti hyvin minun tarpeisiini.

Tomaattikastike
Ainekset:
Tomaattia
(Sipulia)
Basilikaa
Suolaa, pippuria
Arrowjuurta, maizenaa tms.

Valmistus:
Leikkaa tomaatit (ja sipulit) kuutioiksi Lisää joukkoon tuoretta basilikaa. Valuta tomaateista irtoava neste erilliseen astiaan. Sekoita nesteeseen tarvittava määrä nuolijuurijauhetta. Laita märät ainekset kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi, keitä kunnes pehmenevät. Lisää suola ja pippuri.

Tofu
Ainekset:
(Kovaa) tofua

Marinadi:
Oliiviöljyä
Chiliä
Currya
Soijakastiketta
Pienittyjä valkosipulinkynsiä

Valmistus:
Sekoita marinadi. Leikkaa tofu pieniksi (0,5 cm) kuutioksi ja sekoita marinadiin. Jos käytät pehmeää tofua, sekoita varovasti, ettei tofu hajoile. Anna marinoitua puolesta tunnista tuntiin. Paista pannulla keskilämmöllä sopiva määrä kerrallaan, niin että kaikki kuutiot pääsevät ruskistumaan joka puolelta.

Japanilaiset wokkikasvikset:
Ainekset:
Herkku- tai siitakesieniä
Kiinankaalia
Valkokaalia
Purjoa
Mung-pavun ituja
Oliiviöljyä
Currya
Soijakastiketta
(makeutusta)

Valmistus:
Leikkaa sienet ja vihannekset sopiviksi paloiksi (ituja ei tietenkään tarvitse leikellä). Sekoita keskenään. Kuumenna wokkipannulla oliiviöljyä. Kun pannu on kuuma, lisää öljyyn hieman curryä ja sekoita. Laita kasvikset pannuun. Wokkaa muutama minuutti lähes kypsiksi. Lisää soijakastiketta ja halutessasi makeutusta, esimerkiksi vaahterasiirappia.

Itse tehty jogurtti

Kaipailen usein maitorahkaa, jota Suomessa saa kaupasta. Täällä sitä ei myydä. Jogurttikin on usein omituisen venyvää. Se kai johtuu maidon kaseiinista (toisesta maitoproteiinista), mutta miksi juuri hollantilainen jogurtti on venyvää, en tiedä. Kovalla etsimisellä löysin yhden jogurtin, joka ei veny 🙂 Sitä saa kuitenkin vain yhdestä tietystä kaupasta, enkä viitsisi montaa kertaa viikossa matkata niin kauas – minä kun pidän jogurtista.

Päätinkin kokeilla jogurtin tekemistä kotona, koska se vaikutti yksinkertaiselta. Ja osoittautuikin sellaiseksi, ainakin näillä seuravilla ohjeilla. Ilman maitojauhetta jogurtista tuli tavalliseen kaupan litran jogurttitölkkiin verrattavan paksuista (melko juoksevaa), maitojauheella siitä saisi paksumpaa (turkkilaisen jogurtin tyyppistä).

Ohjeen kerman voi toki jättää pois. Maidon laadunkin kukin voi valita itselleen sopivaksi.

Tarvikkeet:
1 l maitoa
1-2 dl maustamatonta jogurttia
1 dl kermaa
(2 rkl maitojauhetta)

Valmistus:
Kuumenna maito 70-80-asteiseksi paksupohjaisessa kattilassa. Maito on sopivan kuumaa, kun pinta liikahtelee hieman, muttei kiehu. Tämä purkaa pastöroidun maidon rakenteen. Jäähdytä maito noin 37-asteiseksi. Lisää joukoon jogurtti ja kerma (ja maitojauhe, jos haluat paksua jogurttia). Anna seoksen seistä huoneenlämmössä 6-24 tuntia, kunnes jogurtti on sakeutunut. Jogurttiastia kannattaa kietoa esimerkiksi pyyhkeisin tai huopaan, jotta se pysyy sakeutumisen ajan mahdollisimman tasalämpöisenä. Sakeutumisen jälkeen laita jääkaappiin jäähtymään. Säilyy noin 5 vuorokautta.

Jogurtin pinnalle kertyy säilytettäessä heraa, jonka voi sekoittaa jogurtin joukkoon tai valuttaa pois harson ja siivilän avulla. Pitkään säilytetyn jogurtin siemen ei myöskään enää sakeuta, joten joudut hankkimaan ajoittain uuden siemenen. Ja luomujogurttia saat tietysti käyttämällä luomumaitoa. Jos valutat heran pois, sen voi käyttää esimerkiksi leivonnassa (heralla on terveysvaikutuksia).

Seuraavaksi teenkin sitä maitorahkaa… Siitä myöhemmin.

Salviatee

on nykyään yksi lempijuomistani, jota juon usein iltaisin. Ja selvyyden vuoksi lisään, että tarkoitan salviateellä nyt salvia officinaliksesta  eli rohtosalviasta tehtyä teetä, en huumaavasta salvia divinorumista tehtyä. Rohtosalviaa käytetään myös mausteena.

Rohtosalvian lehdet sisältävät muun muassa tanniinnihappoa, oleiinihappoa, fumaarihappoa, klorogeenihappoa, kahvihappoa, niasiinia, flavoneja, flavonoidisia glykosideja ja estrogeenisia aineksia (kertoo wikipedia).

Näillä hapoilla on vaikutuksia jos jonkinlaisia. Tanniinihappoa (joka on eri asia kuin tanniini) voidaan käyttää muun muassa haavojen parantamisessa. Oleiinihappoa on myös oliiviöljyssä ja juuri se saattaa olla se esimerkiksi verenpainetta alentava happo. Fumaarihapolla on todennäköisesti vaikutuksia immuunijärjestelmään. Klorogeenihappo vaikuttaa muun muassa maksaan ja insuliiniaineenvaihduntaan. Kyseistä happoa on paljon esimerkiksi kahvissa. Kahvihapolla on syöpää ehkäiseviä vaikutuksia. Niasiini on tietysti yksi B-vitamineista, muun muassa antioksidantti. Flavonit taas kuuluvat flavonoideihin, samoin kuin flavonoidiset glykosidit. Ja estrogeeni on naishormonia.

Tuo käyttämäni rohtosalvia ei sisällä tujonia, jolla on huumaavia vaikutuksia. Salvialajikkeita on useita ja käyttöä miettiessä on syytä siksi katsoa tarkkaan minkä valitsee. Lehdet sisältävät lajikkeen mukaan eri määriä eri aineita. Täällä yleistä tietoa salviasta suomeksi.

Hankin muutama kuukausi sitten salviateetä kokeillakseni vähentäisikö se runsasta hikoilua tai hien hajua – minulla on ollut hyvä aineenvaihdunta niin kauan kuin muistan ja joskus märät kainalot voivat aiheuttaa kiusallisia tilanteita… Teelaatikossa lukee kuitenkin, että tee on tarkoitettu puhdistamaan hengitysteitä. Totesinkin teen erittäin toimivaksi flunssalääkkeeksi. Käytän teetä myös inkiväärin kanssa migreenipäänsäryn hoidossa. Ihan varma en voi olla, mutta teen vaikutusta saattaa olla myös voimistunut libido. Tosin olen myös laihtunut, joten silläkin on varmasti tekemistä asian kanssa 🙂 Salvia ei myöskään ole minulle aiheuttanut liiasta verenpaineen tai verensokerin laskusta kertovia oireita.

Salvia maistuu teenä minusta hyvältä, ei kaipaa makeuttajaa. En pidä mustasta teestä, se on liian voimakasta. Olen enemmänkin vihreän teen ystävä – silloin kun juon ”perusteetä”. Salvia maistuu minusta ruohoiselta, kuin keväiseltä.

Vielä lopuksi: salviasta toki tehdään myös eteeristä öljyä. Sitä ei pidä käyttää raskauden aikana tai muutenkaan pitkiä aikoja, koska se on voimakasta (kuten kaikki eteeriset öljyt). Ja siinä on tujonia. Toisaalta sen vaikutukset ovat muutenkin voimakkaammat kuin salvian lehtien. Eteeristä öljyä voi käyttää esimerkiksi antibioottina (kertoo edelleen wikipedia).

Vielä lisää voit lukea englanniksi esimerkiksi täältä.

Ruisleipää hapanjuuresta

Jouluksi pitää saada ruisleipää. Koska tässä maassa ei voi mennä kauppaan ja valita hyllystä sopivaa, teen sitten itse. Ja koska saan hiivasta vatsaoireita, en kohota hiivalla vaan teen myös juuren itse.

Olen tehnyt ennenkin leipää hapanjuuresta, tosin siitä on aikaa varmaan viisitoista vuotta. Ja juuri taisi silloin olla käyttövalmis, sitä ei tarvinnut erikseen tehdä. Nyt kun ei ollut, leivän teko kaikkineen kesti viisi päivää.

Esimerkiksi Wikikko neuvoo perusteellisesti perinteisen ruisleivän teossa.

Sunnuntaina mittasin lasipurkkiin saman verran jauhoja ja vettä ja laitoin kodinhoitohuoneeseen, koska se on meillä asunnon lämpimin paikka lattialämmityksineen (muualla vetää, koska Hollannissa tuulee melkein aina). Tiistaina lisäsin purkkiin vähän jauhoja ja vettä, keskiviikkona pääsin taikinan tekoon. Taikina sai kohota vielä reilun vuorokauden, sekoittelin vain välillä, että pysyi astian laitojen sisäpuolella. Taikina tuoksui mukavasti tutulta, lämpimän happamalta… Näytti juuri yhtä epämääräiseltä kuin muistinkin – harmaanruskeallta mönjältä, johon kehittyy ilmakuplia.

Meillä ei kerrostaloasunnossa ole tietenkään leivinuunia, joten perjantai-iltana paistoin leivät sähköuunissa. Kiertoilmauuniamme ei myöskään voi lämmittää yli 250 asteen, joten leivistä tuli väkisinkin tiiviitä, enemmän jälkiuunileipien tapaisia.

Koemaisto piti tottakai tehdä heti kun leivät eivät olleet enää tulikuumia. Hyvältä maistui! Ja itse asiassa vielä paremmalta seuraavana aamuna…

Eihän leivistä kaunottaria tullut, mutta en välitä, koska maku on kohdallaan. Voittaa ehdottomasti minkään pitkään aikaan maistamani leivän (joita ei kyllä ole montaa) – sen verran suomalainen olen kuitenkin 🙂

Ruokasota

vaikuttaa edelleen käyvän kuumana Suomessa. Seuraan sitä kiinnostuneena täältä kauempaa – ajatellen, että on se ruoka tärkeä asia, kun siitä pitää kiistellä tuolla tavalla.

Viime aikoina on kuitenkin alkanut ilmaantua yhä enemmän juttuja siitä, kuinka karpatessa syödään muutakin kuin kananmunia ja lihaa. Myös iltapäivälehdissä, muuallakin kuin Varpu Tavin blogissa… 🙂

Itse en ole tiukan linjan karppi (kuten tämänkin blogin ruokaohjeista näkee), mutta rajoitan kuitenkin tietoisesti nopeita hiilihydraatteja. Karppaajiahan on monenlaisia… Teen itse ruokani, jotta tiedän, mitä se sisältää. En käytä valmisruokia ja luen aina kaupassa mistä ei-niin-tuttu tuote on tehty. Niin moneen valmisteeseen on nykyään lisätty sokeria jossain  muodossa.

En ole missään vaiheessa käyttänyt pidempää aikaa laihduttamisen apuna kalorilaskureita, joita netistäkin löytyy useampia. Kokeilin yhtä jonkun aikaa, mutta tulin siihen tulokseen, että joko laskurin prosentit eivät toimi kohdallani tai sitten en itse osaa laskea. Paino ei pudonnut, vaikka olisi laskurin mukaan pitänyt.

Ruokapäiväkirjaa olen pitänyt muutamaan otteeseen elämäni aikana, enkä ole hyötynyt niistäkään. Anja Nystén kirjoitti aiemmin, että ruokapäiväkirjan tyyppisissa kyselytutkimuksissa annokset saatetaan arvioida alakanttiin tai jättää kirjaamatta kokonaan. Ruokapäiväkirjani on kuitenkin ollut vain omaan käyttöön, joten miksi valehdella? Tosin eihän sitä halua itselleenkään aina kaikkea myöntää… (Lisäys 13. Joulukuuta: Pronutritionist-blogiin oli ilmaantunut kirjoitus juuri tästä aiheesta.)

Parhaiten painoni on pudonnut ilman päiväkirjoja ja laskureita, muuttamatta paljoa liikuntatottumuksiakaan (lenkkeilen joka päivä koiran kanssa ja pidän lihakset peruskunnossa). Kun vaan hankin perusruokatarvikkeet, jotka eivät sisällä valkoisia jauhoja tai sokeria ja teen ruokani itse, huolehtimatta liikoja syömisen määrästä. Kun laitan ruokaan riittävästi rasvaa, syön joka päivä ison kasan kasviksia ja huolehdin proteiininsaannista, olen tyytyväinen syömisiini ja olo on hyvä.

Täällä Hollannissa ihmiset ovat tyypillisesti hoikkia myöhempään aikuisikään asti, sitten paino alkaa usein kertyä. Tosin tilastojen mukaan viisikymmentä prosenttia kansasta on ylipainoisia, joten ongelma ylipaino on täälläkin. Minulla on teoria ylipainon syistä: vehnäjauho ja sokeri. Hollantilainen lounas on yleensä leipää. Leivän kanssa saatetaan joskus ottaa keittoa. Leipää täällä syödään paljon – aamiaiseksi, lounaaksi ja iltapalaksi. Päivällinen on yleensä sentään lämmin ruoka. Mutta koska leipä ei ole erityisen ravitsevaa, hollantilaisille maistuu myös makea eri muodoissaan.

Olen monta kertaa ajatellut, että täällä on hankala laihtua, koska leipää saa joka ruokakioskista, eikä muuta aina olekaan tarjolla. Toisaalta, juuri se kannustaa olemaan erilainen. 🙂 Enköhän onnistu pudottamaan vielä toiset kymmenen kiloa ennen takaisin Suomeen muuttoa…

Itse tehty saippua

Palat piti jättää ainakin pariksi kuukaudeksi valmistumaan...

voisi olla hyvä joululahja, ajattelin pari kuukautta sitten, kun Kotiäiti ehdotti, että tekisin kotona saippuaa. En ole ennen tehnyt, en edes koulussa, kuten jotkut kemian tunnilla. Tiesin kyllä, että siihen tulee rasvaa ja lipeää, mutta jouduin tekemään hieman tutkimustyötä ennen kuin selvisi, miten saippuaa itse asiassa voi tehdä.

Minulla ei ole tapana aloittaa siitä helpoimmasta päästä, oli asia sitten mikä tahansa… Joten päätin kokeilla heti alkuun omaa reseptiä ja katsoa, mitä siitä tulee. Saippuan tekoon löytyy ohjeita netistä paristakin paikasta. Käytin apuna saippua.netin ja saippuakuplia.tripod.comin ohjeita. Lipeän määrän laskin lipeälaskurilla.

Saippuan teko tuntui yksinkertaiselta – ainoa hankaluus tuli saippuoitumisen kohdalla. En kai sekoittanut seosta tarpeeksi kauan, jotta se olisi paksuuntunut tarpeeksi… Muotteihin kaataessa seos oli vielä juoksevaa. Siinä vaiheessa epäilytti tuleeko niistä valmista ollenkaan.

Mutta nyt kolmen kuukauden jälkeen ja muutaman testipesun tehtyäni voin todeta, että kyllä saippua toimii (!). Ei paloistani kaunottaria tullut, mutta en odottanutkaan onnistuvani täydellisesti ensimmäisellä kerralla (vaikka tietysti toivoin sitä…)

Saippuan ainekset:
Oliiviöljy 400 g
Auringonkukkaöljy 100 g
Kasvirasva 250 g
Kaurahiutaleet
Sitruunantuoksuinen eteerinen öljy
Greipintuoksuinen eteerinen öljy

Saippua tummui valmistuessaan. Pintaan tuli vaaleita kohtia (en tiedä miksi…), jotka voi tietysti helposti leikata pois. Koska käytin muottina kartonkitölkkiä, paloista ei  tullut säännöllisen muotoisia. Muotoakin voi toki tarvittaessa leikkaamalla korjailla.

Sain aikaan saippuaa, joka on suunnilleen sellaista, mitä halusinkin. Saippua haisee saippualta, mutta myös tuoksuu hedelmäiseltä (vain hieman, ei voimakkaasti). Kaurahiutaleet kuorivat kevyesti ihoa.

Italialainen perussalaatti

Kävin matkalla Roomassa viikonloppuna. Italialaiset rakastavat ruokaansa ja maataan, kuten vaatteitaankin… Minulla on Italiasta kotoisin oleva ystävä, joka on opettanut minua laittamaan ruokaa ja syömään eri tavalla kuin ennen.

Ruoanlaitto on nimittäin vähintään yhtä tärkeää kuin syöminen. Ja materiaalien valinnalla ruoasta saa joko maukasta tai vähemmän maukasta. Ruoan laittamisesta voi oppia pitämään – vaikka ennen olisi inhonnut koko hommaa. Ruoan tekemistä voi pitää taiteena, kuten niin moni on väittänyt minua ennen… Ei toki tarvitse maalata tauluja tai kirjoittaa kirjoja ollakseen taiteilija.

Voi olla kolmen lapsen yksinhuoltaja tai uraputkessa oleva työntekijä.

Erinomaisen salaatin voi tehdä yksinkertaisesti – kuten usein, maustamisessa sen taika. Se taika on tässä tapauksessa balsamico, joka ei Italiassa ole viinipohjaista, kuten muissa euroopan maissa kaupoissa normaalisti myytävä balsamico, vaan rypälemehupohjaista. Tarkista siis pullosta ainesosat – aitoa balsamicoa pitäisi Suomestakin löytyä (merkinnällä ”tradizionale”).

Ainekset:
Tomaattia
Mozzarellaa
Tuoretta basilikaa
Balsamicoa
Oliiviöjyä

Valmistus:
Huuhtele tomaatit ja leikkaa 0,5-1 cm viipaleiksi (saman paksuisiksi). Leikkaa mozzarella yhtä paksuiksi viipaleiksi. Laita lautaselle vuoroin tomaatti- ja mozzarellaviipaleita. Lisää päälle muutama basilikanlehti. Ennen tarjoilua kaada päälle hieman balsamicoa ja oliiviöljyä.