Tällä viikolla söin aiempaa enemmän makeaa. Epäilen sen johtuneen siitä, että olin jo alkanut uskoa, että paasto sujuu jatkossa helposti, koska olin pystynyt jättämään herkkuja koskematta pöydälle paastopäivinä. Tottumuksen voima on suuri, ja joskus huonoista tavoista (tai riippuvuuksista) on todella vaikea päästä eroon…
Eilen oli ensimmäistä kertaa vuosikausiin päivä, jolloin ei tehnyt mieli syödä. Ruokahalua ei ollut, vaikka oli nälkä. Söin kuitenkin ja suunnittelin, että jos samat tuntemuksen jatkuvat, noudatan niitä. Tänään en sitten olekaan syönyt juuri mitään (korkeintaan 100 kcal). Tällainen on minulle todella poikkeuksellista – tavallisesti ruoka maistuu minulle mihin tahansa aikaan päivästä, missä tahansa.
Aiemmilla viikoilla olen toisina päivinä tuntenut oloni hieman turvonneeksi (niin vähän etten ole edes maininnut asiasta), mutta nyt huomaan olon keventyneen, koska turvotuksen tunne on kadonnut. Tänään tuntui siltä, että jaksaisin juosta toiselle puolelle kaupunkia. Siis silloin kun en juossut – enhän minä oikeasti siihen pystyisi 🙂 Juoksin kuitenkin portaita ylös muutaman kerroksen ja hämmästykseni se tuntui hyvältä.
Päätä särkee, koska olen syönyt niin vähän. Täytynee käytä jääkaapilla, vaikkei ruokahalua olekaan.
Etikkaa ja suolaa 