Kolmannella paastoviikolla oli välillä nälkä ja kiusaus paastopäivinä syödä enemmän kuin olisi kannattavaa (paaston kannalta). Pidin kuitenkin pintani 🙂 Toisaalta normaalisyömisen päivinä oli kevyt olo ja mietin, että vuoropäiväpaastoamalla voisi helposti saada käsityksen siitä, mitä tarkoittaa ’sopiva annos’. Niinä päivinä, joina saa syödä tavalliseen tapaan, ei pysty syömään kerralla isoa annosta. Annoskoko siis pienenee, halusi tai ei. Paaston jälkeen voisi edelleen pysytellä samankokoisissa (=pienemmissä) annoksissa.
Huomasin myös, että koska kiusaus syödä paastopäivinä kalorirajoitusta enemmän voi olla suuri, vuoropäiväpaasto ei sovi syömishäiriöisille. Paastoaminen, vaikkei olisikaan täysin syömättä, voisi helposti johtaa syömishäiriökierteeseen. Luin tästä asiasta kyllä etukäteen, mutta nyt olen muodostanut asiasta myös oman mielipiteeni.
Kirjoitin aiemmin siitä, että iltapäivällä alkaa tehdä mieli suolaista. Kokeilin lisätä lounassalaattiin suolaa, ja sehän ratkaisi asian. Nyt kahvitauolla riittää se, että juon jotain. Illalla syön taas kasviksia, joihin lisään hieman suolaa. Huomasin myös sen, etten paastopäivinä halua kuluttaa paljon aikaa syömiseen. Päädyinkin kokeilemaan (ensimmäistä kertaa ikinä) dieettipatukoita. Hienoiseksi yllätyksekseni patukat toimivat oikein hyvin. Söin puolikkaan (100 kcal) patukan aamulla yhdessä reilun vesiannoksen kanssa ja vasta vähän ennen lounasta tunsin itseni nälkäiseksi. Luulen, että jatkossa syön silti aamuisin kananmunan, ihan jo patukoiden hinnan takia.
Seuraavalla kerralla kirjoitan siitä, onko vuorokausirytmin muuttuminen (palasin työharjoittelusta koulun penkille) vaikuttanut paastoamiseen.
Etikkaa ja suolaa 